(Sanansaattaja tulee.)
WARWICK.
Mit' uutta, ystäväni?
SANANSAATTAJA.
Että Edward
Veljenne huostasta on päässyt pakoon
Ja mennyt, kuten kuuluu, Burgundiin.
WARWICK.
Ikävä seikka! Kuinka pääsi pakoon?
SANANSAATTAJA.
Glosterin herttua Richard ja lord Hastings,
Jotk' odottivat väijyin puiston päässä,
Nää piispan jahtimiesten käsistä
Pois hänet ryöstivät ja vapauttivat:
Hän riistan-ajoss' oli joka päivä.
WARWICK.
Ei tarpeeks tarkka ollut veljeni.
Mut tulkaa, majesteetti, varatkaamme
Lääkettä haavaan, jonka ehkä saamme.
(Kaikki menevät, paitse Somerset, Richmond ja Oxford.)
SOMERSET.
Edwardin pako mua huolettaa:
Apua saa hän varmaan Burgundista,
Ja silloin meill' on sota ennen pitkää.
Kun Henrikin tää viime ennustus
Nuoresta Richmondista mieltä nosti,
Niin nyt jo painaa pelko, että voisi
Näiss' otteluissa jotain sattua,
Jok' oisi hälle haitaksi ja meille.
Siis, Oxford, pahint' estääksemme, heti
Bretagneen paras hänet lähettää
Siks kun tää kansaismyrsky herkeää.
OXFORD.
Niin kyllä, kruununsa jos Edward voittaa,
Niin Richmondin ja meidän paha koittaa.
SOMERSET.
Niin, Bretagneen me hänet laittakaamme.
Pois tulkaa, kiirettä nyt pitää saamme.