(Menevät.)
Seitsemäs kohtaus.
Yorkin edustalla.
(Kuningas Edward, Gloster ja Hastings tulevat sotajoukkoineen.)
KUNINGAS EDWARD.
Niin, veli Gloster, Hastings ja te muut,
Sen verran sentään korvaust' onni soi,
Ett' alhaisen ma asemani taaskin
Henrikin valtakruunuun vaihtaa saan.
Onnella menin, tulin meren poikki,
Burgundist' avun tuoden toivotun.
Nyt mitä muuta, näin kun Ravensburgist'
Olemme tulleet Yorkin porteille,
Kuin käydä sisään omaan herttuakuntaan.
GLOSTER.
Kiinnikö portti? — Se ei mulle mieleen:
Monelle kompastus jo kynnykseen
Varoittaa vaarasta sen sisäpuolla.
KUNINGAS EDWARD.
Loruja! Nyt ei peljättää saa taiat.
Sisähän hyvällä tai pahalla!
On tänne ystäväimme määrä tulla.
HASTINGS.
Ma vielä kerran porttiin kolkutan.
(Yorkin määri ja hänen neuvoksensa ilmestyvät muurille.)
MÄÄRI.
Tiesimme, loordit, teidän tulostanne,
Ja varanpiteeks portit suljimme:
Nyt Henrikin me ollaan alamaiset.