Tasanko Tewksburyn lähellä.
(Marssi. Kuningatar Margareeta, prinssi Edward,
Somerset, Oxford ja sotureita tulee.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Ei vitsas tappiotaan päivittele,
Vaan korvata sit' ilomielin koittaa.
Vaikk' onkin meiltä masto mereen syössyt,
Ankkuri mennyt, köysi katkennut,
Ja puolet miehistöstä meri niellyt,
Viel' elää luotsi; pitäisikö hänen
Peräsin heittää ja, kuin pelko poika,
Lisätä meren vettä kyynelin
Ja liian vahvaa vielä vahvistaa?
Kun näin hän voihkii, kaatuu ehkä laiva,
Jot' into ois ja miehuus auttaa voinut.
Ah, mikä häpeä! Mik' erhetys!
Ol' ankkurimme Warwick: mitä siitä?
Montague isomastomme: no entä?
Tapetut veikot taakelimme: niin?
Mut eikö Oxford toinen ankkurimme?
Somerset toinen kelpo mastomme?
Ja taakelimme Ranskan ystävät?
Ja miksi, vaikka tottumattomia,
Minä ja Edward emme voisi kerran
Kätevän perämiehen tointa pitää?
Peräsint' emme jätä itkun vuoksi,
Vaan haahden turvaamme — vaikk' eittäis tuuli —
Luotoihin sekä särkkiin särkymästä.
Laineita uhmaa, älä liehakoi!
Ja Edward eikö ole raivo meri?
Ja Clarence petollinen pölyhiekka?
Ja Richard ryhmyllinen turmaluoto?
Kaikk' alus-raukan vihamiehiä?
Jos uida voit, ah! se ei paljon auta;
Jos hiekkaan jalkas panet, vaivut oiti;
Jos astut luodolle, sun virta vie;
Tai kuolet nälkään, kolmin kerroin nälkään.
Ma tällä, loordit, tahdon osoittaa,
Ett', ykskin teistä paeta jos aikoo,
Nuo veljekset hänt' enempää ei sääli
Kuin raivot aallot, luodot taikka särkät.
Miehuutta siis! Vain lapsen heikkoutta
On sitä valittaa, jot' ei voi välttää.
PRINSSI.
Oi, moinen urhoollinen nainen voisi,
Jos nämä sanat kuulis pelkuri,
Niin tämän rinnan miehuudella täyttää,
Ett' aseittakin voittais asemiehen!
En tätä puhu epäluulosta;
Jos epäilisin ketään pelkuriksi,
Niin heti tiehensä hän mennä sais,
Jott' ei hän täällä pelkuruuttaan voisi
Kehenkään saastuttaa. Jos tääll' on moista —
Jost' armon Herra varjelkoon! — niin menköön,
Ennenkuin apuansa tarvitsemme.
OXFORD.
Vaimot ja lapsetko noin uljaat ovat,
Ja urhot pelkäis! — Mikä häpeä!
Oi, kelpo prinssi! Kuulu esi-isäs
Sinussa elää; kauan elä sinä;
Kuvansa ole, maineens' elvyttäjä!
SOMERSET.
Ken moisesta ei toivost' ottele,
Hän menköön maata ja, jos herää, tulkoon,
Kuin huuhka päiväll', ivaksi ja kummaks.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Jalo Somerset ja kelpo Oxford, kiitos!
PRINSSI.
Minäkin kiitän; muut' ei mulla antaa.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Aseisiin, loordit! Edward lähestyy,
Valmiina taistoon; siis vain rohkeutta!