PRINSSI HENRIK.
Ma teidät tunnen; vielä jonkun aikaa
Irstaita laiskan ilveitänne autan.
Mut näin vaan jäljittelen aurinkoa.
Jok' inhan, saastahisen pilven sallii
Sen kauneutta kaihtaa maailmalta,
Ett', taas kun tahtoo oma itsens' olla,
Enemmän kaivattua ihailtaisi,
Kun päältään luo se häijyn, herjan huurun,
Jonk' usvaan se jo tukehtuvan näytti.
Jos juhlaa vietettäisiin vuosi umpeen,
Niin huvi yhtä raskast' ois kuin työkin;
Mut haluttu on harvakseltaan juhla,
Ja mikään ei niin viehätä kuin outous.
Näin kun nää löyhät menoni ma heitän
Ja lupaamattanikin velan maksan,
Niin kansan toiveet petän saman verran,
Kuin itse paremp' olen lupaustani.
Kuin kirkas kulta tummall' alustalla,
Parannus loistaa virheitteni yli
Ja kauniimp' on ja silmää häikäävämpi,
Kuin mit' ois ilman alustaa se ollut.
Näin virheitäni taidolla ma säännän,
Vähimmin luultaissa ne parhaaks käännän.
(Poistuu.)
Kolmas kohtaus.
Paikka sama. Toinen linnan huone.
(Kuningas Henrik, Northumberland, Worcester, Hotspur.
Sir Walter Blunt y.m. tulevat.)
KUNINGAS HENRIK.
Vereni liian kylmää oli, tyyntä,
Moisesta herjauksesta kuohahtaakseen.
Mun tunsitte ja siksi malttiani
Te poljitte; mut tietkää: vasta tahdon
Enemmän olla oma itseni,
Enemmän mahtava ja peljättävä,
Kuin mitä vaatis luonto, jok' on ollut
Kuin öljy lienteä, kuin höyhen pehmyt.
Ja siksi mult' on vienytkin sen arvon,
Jonk' ylväät henget ylväille vaan suovat.
WORCESTER.
Kuningas, huoneemme ei ansainnut
Näin tulla vallan ruoskan alaiseksi,
Samaisen vallan, jonka omin käsin
Noin pöyhkäks autoimme.
NORTHUMBERLAND.
Kuningas hyvä, —
KUNINGAS HENRIK.
Pois, Worcester, tiehssi! Ma katseessasi
Nään ynseyttä, uhkaa. Herraseni,
Teill' liian ylväs on ja röyhkä käytös,
Ja majesteettius ei kärsi nähdä
Alaisen otsall' yrmin hivenettä.
Eronne saatte. Kun on meille tarvis
Apunne, työnne, teidät kutsutamme. —
(Worcester menee.)
(Northumberlandille.)
Puhua aioitte.
NORTHUMBERLAND.
Niin, kuninkaani.
Nuo vangit, jotka korkeutenne vaati
Ja jotka Percy Holmedoniss' otti,
Niin jyrkkään niit' ei kielletty, hän väittää,
Kuin kerrottu on teille, majesteetti.
Siis kateus on tai väärinkäsitys
Syy tähän virhiin, eikä poikani.