PERCY.
Kuningas, vankeja en kieltänyt.
Mut muistan, että, taistelun kun jälkeen,
Vihasta, reudonnasta raukeana,
Nojasin huohottaen miekkaani,
Lähestyi muudan herra, hieno, siisti,
Veres kuin sulho, parta ajeltuna
Kuin sänkipelto viljankorjuun jälkeen.
Hän haiskahteli niinkuin kauppasaksa,
Ja peukalon ja sormen välissä
Ol' lemutuosa, jota vuoron perään
Nokalleen vei ja otti pois, jok' aina,
Kun taas hän toi sen, suuttuneena tuosta,
Päräytti vastaan aimo aivastuksen.
Hän aina hymyili ja lorueli;
Kun miehet kantoi ruumiit pois, hän sanoi,
Ett' ovat säädyttömät, tyhmät tollot,
Kun hänen nenänsä ja tuulen väliin
Likaisen, inhottavan ruumiin tuovat.
Naislauseilla ja juhlajuoruilla
Mua tutkisteli; muun muassa multa
Hän majesteetin hyväks vangit vaati.
Vilusta haavojani karvasteli,
Ja niin mua kiusasi tuo papukaija,
Ett' ärtyneenä sekä tuskissani
Äryllä ärjäisin, en tiedä mitä:
Jaa tahi ei; — mun oli hulluks tehdä
Helyjen helke tuo ja lemun löyhkä
Ja rouvasrupatukset rummuista,
Tykeistä, haavoista, niin, herra nähköön!
Hän mulle neuvoi, ett' on spermaceti
Sisäiseen vammaan vallan verratonta
Ja ett' on sula synti, oikein totta,
Maan viattomist' uumist' esiin kaivaa
Tuot' ilkkaa salppia, mi luimuun surmaan
Niin monta pulskaa kelpo miest' on syössyt;
Ja jos ei noita tykki-pahoja oisi,
Niin oisi hänkin tullut soturiksi.
Tuollaiseen tyhjään, löyhään jaaritukseen
Ma, niinkuin sanoin, kaartain vastasin.
Kuningas, pyydän: moisen puhe älköön
Pätekö saamaan uskollisuuttani
Syynalaiseksi majesteetin luona.
BLUNT.
Kuningas, asiaa jos aprikoidaan,
Niin, mit' on Henrik Percy lausunut
Moiselle henkilölle moiseen aikaan
Moisella paikalla, se kaikkinensa
Voi syystä raueta eik' enää nousta
Hänelle haitaksi tai kanteheksi,
Jos nyt hän lausumansa pyörryttää.
KUNINGAS HENRIK.
Ja kuitenkaan hän vankeja ei anna,
Pait sillä välipuheella ja ehdoll',
Ett' omin varoin irti lunastamme,
Lankonsa Mortimerin, senkin hupsun,
Jok' ehdoin tahdoin, jumal'auta, hengen
Kavalsi niiltä, joita sotaan johti
Glendoweria vastaan, lemmon noitaa,
Jonk' äsken, kuten kuulin, tytär naitu
On Marchin kreiville. Vai aartehemme
Me petturien lunnaiks tuhlaisimme!
Kavallust' ostaisimme, liiton tehden
Henkensä myyneen arkalaisen kanssa!
Ei, kaljuun vuoristoon hän kuolkoon nälkään;
En koskaan sitä katso ystäväksi,
Ken vaatii mua pennin uhraukseen
Hyväksi kavaltajan Mortimerin.
PERCY.
Kavaltajanko Mortimerin!
Kuningastaan ei pettänyt hän koskaan,
Vaan sotaonni häntä. Todisteeksi
Ei muuta kieltä tarvis kuin nuo haavat,
Nuo ammottavat suut, joit' urhoon lyötiin
Severnin kaislarannall' ihanalla,
Miss' osan parhaan tunnista hän kesti,
Mies miestä vastaan vaihtelevin onnin
Otellen ylvään Glendowerin kanssa.
Kolmasti hengähtivät, kolmasti
Sopivat juomaan Severn-virran vuosta,
Mi heidän verikatsettansa säikkyin
Kamolla piili väräjävään kaislaan,
Kähäräpäänsä kätkein rannan hiekkaan,
Tuon uljaan urhoparin veristämään.
Ei halpa, laho vilppi ole koskaan
Punannut töitään moisin kuolinhaavoin;
Ei koskaan voinut jalo Mortimer
Niin monta haavaa ottaa ehdollansa.
Hänt' olkaa petturiksi parjaamatta!
KUNINGAS HENRIK.
Valeita ajat, Percy, valeit' ajat!
Hän Glendowerin kanss' ei ole koskaan
Mitellyt miekkaa. Tiedä, yhtä hyvin
Otella rohkeis pirun kanssa kahden
Kuin Owen Glendoweria vastustaa.
Häpeä vähän! Mortimerist' ällös
Vast'edes sanaakaan sa mulle hiisku,
Saat muuten kuulla moista, jok' ei liene
Juur' mieleistä. — My lord Northumberland,
Olette vapaa lähtöön poikinenne. —
Sa laita vangit tänne, muuten kuulet!
(Kuningas Henrik, Blunt ja seurue poistuvat.)
PERCY.
Vaikk' itse piru niitä multa karjuis,
Niin niit' en laita. — Jäljest' oiti riennän
Ja sanon sen; sydäntäni ma tahdon
Keventää, vaikka maksaisi se pääni.
NORTHUMBERLAND.
Kuin? Käykö sappi päähän? Malta mielesi
Setäsi tulee tuossa.
(Worcester palajaa)
PERCY.
Mortimerist'
Ei sanaakaan! Haa, tuhat tulimmaista!
Hänestä haastaa tahdonkin ja, vaikka
Siit' autuus menisi, myös puoltaan pitää.
Tyhjentää tahdon kaikki suoneni,
Tipoittain sydänvereni hiekkaan valaa
Ja Mortimerin nostaa polkeuksista
Yht' ylhäälle kuin kuningas tuo luihu,
Tuo kiittämätön, mätä Bolingbroke.