PERCY.
Jos kätkee, hyvää yötä! — Ui tai uppoo!
Rajutkoon vaara idäst' aina länteen,
Kun pohjast' etelään vaan kunnia vastaa!
Otelkoot vaan he! Verta huumaavampi
Usuttaa leijonaa kuin jänist' ajaa!
NORTHUMBERLAND.
Jalojen töiden kuvittelu hänet
Pois malttamuksen aitauksesta tempaa.
PERCY.
Ois, maarin, helppo huipata ja riistää
Kalvaalta kuulta kirkas kunnia,
Tai mereen syvään sukeltaa, miss' ikiin
Ei laskinluoti pohjannut, ja nostaa
Uponnut kunnia ylös kiharoista,
Jos pelastaja yksin kilpaajatta
Sais kaiken hänen loistons' omaksensa.
Mut hyi, hyi tuota naamapuolta seuraa!
WORCESTER.
Hän näkee haaveiluja mailman täyden,
Mut sitä kuvaa ei, jok' oisi tärkein. —
Vaan hetkinen mua kuule, lanko hyvä!
PERCY.
Anteeksi suokaa!
WORCESTER.
Jalot skottilaiset.
Nuo vankisi, —
PERCY.
Ne pidän kaikki itse.
Hän, jumal'aut', ei skottilaista saa,
Ei, vaikka skottilaisest' autuus riippuis;
Ne pidän, sen ma vannon.
WORCESTER.
Riehut, pauhaat,
Ja tuumaani et kuule. Saathan pitää
Nuo vankisi.
PERCY.
Sen teenkin; siinä kaikki
Lunastaa Mortimeria ei lupaa;
Mua kieltää Mortimeria mainimasta;
Mut minä yllän hänet kesken untaan
Ja korvaan hälle huudan: "Mortimer!"
Niin, hankin kottaraisen, joka kirkuu
Yhäti "Mortimer"; sen hälle laitan,
Näin yhä kiihdytellen kiukkuansa.
WORCESTER.
Sananen kuule, lanko!