PERCY.
Julki heitän
Muut riennot pois, pait yhden: miten voisin
Kiduttaa, lannistaa tuon Bolingbroken
Ja tuonkin öyhkärin, tuon Walesin prinssin.
Jos en ma tietäisi, ett' isä tälle
On karmea ja hiiteen hänet soisi,
Niin oluthaarikkansa myrkyttäisin.
WORCESTER.
Hyvästi, lanko! Haastan kanssas toiste,
Kun olet halukkaampi kuulemaan.
NORTHUMBERLAND.
Haa, sinä paarman purtu, kärty narri,
Kun sisuttelet niinkuin häijy akka
Ja korvas kiinnät omaan kielees yksin!
PERCY.
Mua raipat ruoskii, viholaiset pistää,
Nokkoset polttaa, kun vaan mainitaankin
Tuo Bolingbroke, tuo halpa marukieli.
Richardin aikaan — no, mik' on se paikka? —
Hiis olkoon! — se on Glostershiressa,—
Miss' asui hupsu setänsä, tuo herttua,
Setänsä York, — miss' ensin polveani
Tuon hymykuninkaan, tuon Bolingbroken
Edessä notkistin, — hyi, perhana! —
Ravenspurgist' yhdessä kun palasitte.
NORTHUMBERLAND.
Se oli Berkley-Castlessa.
PERCY.
Niin oikein. —
Hyi, mitkä määrät marumakeaista
Tuo liehakoiva hurtta minuun syyti!
"Kun tämä hento onnen taimi varttuu" —
Ja "rakas Henrik Percy", — "lempi-lanko", —
Lankoudet lempoon! — Jumal', anteeks anna! —
Nyt, setä, puhukaa; nyt olen valmis.
WORCESTER.
Ei, jos on sulla halua, niin jatka;
Ei mulla kiirettä.
PERCY.
Nyt olen valmis.
WORCESTER.
Siis vieläkin nuo skottilaiset vangit:
Ne heti vapaiks anna lunnahitta,
Ja laita Douglaan poika Skotlantiin
Väkeä värväämään: ne helpostikin
Ja syistä, jotka kirjeess' ilmoitan,
Sinulle myönnetään. —
(Northumberlandille.)
Ja te, mylord,
Kun poikanne näin Skotlannissa toimii,
Te salassa sill'aikaa hiiviskelkää
Tuon jalon, rakastetun prelaatin,
Tuon arkkipiispan suosiin.
PERCY.
Yorkin, niinkö?