FALSTAFF. Hirteen, te turpeamahaiset riiviöt! Vai olette hukassa! Vai niin, te ihraiset saiturit! Jospa teillä vaan olisi aarteenne mukananne! Hiiteen, te sianliikkiöt! Häh, hunsvotit? Nuortenkin pitää elää. Olette ison jurin jäseniä, niinkö? Kyllä me, lempo soikoon, teidät juritamme?
(Falstaff y.m. poistuvat, ajaen matkustajat edellään ulos.)
(Prinssi Henrik ja Poins palajavat.)
PRINSSI HENRIK. Ne rosvot ovat panneet nuo kunnon miehet köysiin. Jos nyt me, sinä ja minä, voisimme ne rosvot rosvota ja ilolla ja riemulla lähteä Lontooseen, niin olisi siinä puhetta viikoksi, naurua kuukaudeksi ja hauskaa pilaa ikipäiviksi.
POINS.
Piiloon! Kuulen heidän tulevan.
(Rosvot palajavat.)
FALSTAFF. Nyt ystävät, tehkäämme jako, ja sitten ratsun selkään ennen päivän koittoa. Jos prinssi ja Poins eivät ole aika pelkureita, niin ei ole enää oikeutta maassa. Tuossa Poinsissa ei ole miehuutta enempää kuin villisorsassa.
PRINSSI HENRIK (Syöksee esiin).
Rahat tänne!
POINS.
Konnat!
(Heidän jakoa tehdessään, prinssi ja Poins karkaavat
heidän päällensä. He juoksevat kaikki tiehensä, ja
Falstaff, vaihdettuaan iskun tai pari, juoksee hänkin
pois, jättäen jälkeensä kaiken saaliinsa.)