PRINSSI HENRIK.
Hevillä saatu! Ratsaille nyt jouten!
Hajan on rosvot ja niin säikyksissään,
Ett' toinen toista kohdata ei tohdi,
Varoen kumppaniaan urkkijaksi
Tule, Eetu! Falstaff hikoo kuollakseen
Ja höystää, missä liikkuu, laihaa maata,
Jos voisin naurulta, niin säälisin.
POINS.
Voi, kuinka se konna mölisi!
(Poistuvat.)
Kolmas kohtaus.
Workworth. Huone hovilinnassa.
(Percy tulee, lukien kirjettä.)[5]
PERCY. "Mutta itse puolestani, mylord, olisin sangen taipuvainen olemaan mukana, siihen rakkauteen nähden, joka minut kiinnittää teidän huoneeseenne." — Olisi taipuvainen, — miksei ole sitten? Siihen rakkauteen nähden, joka hänet kiinnittää huoneeseemme: — sillä hän osoittaa, että rakastaa omaa latoansa enemmän kuin meidän huonettamme. Annahan kun jatkan. "Hanke, jota yritätte, on vaarallinen"; — niin, se on totta, vaarallista on saada nuhaa, nukkua, juoda; mutta minä sanon teille, herra Hölmönen, että tuosta vaara-nokkosesta me poimimme turvakukkasen. "Hanke, jota yritätte, on vaarallinen; ystävät, joita luettelitte, epävarmat; itse aika sopimaton, ja koko tuumanne liian kevyt niin suuren vastarinnan vastapainoksi." — Vai niin, vai niin te sanotte! Siihen sanon minä vastaan, että olette tyhmä moukka ja pelkuri, ja että valehtelette. Mikä tolvana! Jumal'avita, tuumamme on niin hyvä, ettei toista sen parempaa; ystävämme lujat ja luotettavat; hyvä tuuma, hyvät ystävät ja mitä parahimmat toiveet; mainio tuuma, varsin hyvät ystävät! Mikä kylmäjärkinen räivä! Itse kunnianarvoisa York kiittää tuumaamme ja koko hankkeen juonta. Tuhat tulimmaista! Jos nyt olisin sen konnan parissa, niin halkaisisin häneltä kallon hänen vaimonsa viuhkalla. Onhan mukana isäni, setäni ja minä itse, Lord Edmund Mortimer, Yorkin piispa, ja Owen Glendower! Ja vielä lisäksi Douglas! Olenhan kaikilta saanut kirjeitä, joissa lupaavat aseissa yhtyä minuun yhdeksäntenä ensi kuussa. Ja ovathan jo jotkut heistä liikkeelle lähteneetkin. Senkin uskoton konna! Senkin pakana! Haa! Saattepa nähdä, että hän ihka vilpittömästä pelosta ja sydammen tuskasta lähtee kuninkaan luo ja paljastaa tälle koko hankkeemme. Oo, tahtoisin jakaantua kahtia ja antaa itselleni korvatillikan siitä, että olen yrittänytkään taivuttaa tuollaista kuorittua maitokehloa näin kunniakkaaseen toimeen! Hirteen koko mies! Kielitelköön vaan kuninkaalle; me olemme varusteissa. Tänä iltana lähden matkaan.
(Lady Percy tulee.)
No, mitä, Katri? Kahden tunnin kuluttua sanon sinulle jäähyväiset.
LADY PERCY.
Oi, puolisoni, miks noin yksin olet?
Mist' olen syystä kaksi viikkokautta
Evätty Henrikkini vuotehesta?
Armaani, sano, mikä sulta riistää
Hilpeyden, ruokahalun, unikullan?
Miks katseesi niin usein maahan kiinnät
Ja usein säpsähdät, kun yksin istut?
Sun poskiltasi verevyys on poissa;
Aarteeni sai ja oikeuteni sinuun
Sumea sureilu ja valju synkkyys.
Kun uinuit, luonas valvoin ja sun kuulin
Sodista sopertavan rautaisista;
Kehoitit virmaa ratsuas ja huusit:
"Uljaasti! —- Taistoon!" Kielelläsi oli
Hyökkäykset, paot, teltat, saartohaudat,
Hakulit, rintasuojat, bastioonit,
Kanuunat, kartessit ja tuliputket,
Tapetut soturit ja vankein lunnaat
Ja kaikki hurjan sotaleikin vehkeet.
Niin kiintynyt sun henkes oli sotaan
Ja niin sun mieles unessakin kuohui,
Ett' otsahasi hikihelmet nousi
Kuin kuplat mylleröidyn virran pintaan;
Ja kasvoillasi liikkui outo värve,
Kuin ihmisen, jolt', äkki kutsun kuullen,
Pidättyy henki. Mitä tietää tämä?
Mun miehen' askartelee vaaratyössä,
Mun täytyy tietää se, jos hän mua lempii.