PRINSSI HENRIK.
Missä ne ovat, Hannu, missä?
FALSTAFF. Missäkö ovat? Pois ovat siepatut meiltä. Niitä oli sata miestä neljää raukkaa vastaan.
PRINSSI HENRIK.
Mitä sanot, mies? Satako?
FALSTAFF. Olen heittiö, jos en ollut kahdentoista kanssa heistä käsikähmässä kokonaista kaksi tuntia. Ihme kumma, että sieltä hengissä pääsin. Kahdeksan pistoa sain takkiini, neljä housuihini; kilpeni on vallan murskaksi ruhjottu, miekkani lovilla kuin käsisaha: ecce signum. En ole koskaan tanakammin otellut siitä kuin mieheksi tulin; vaan ei auttanut mikään. Surma syököön kaikki pelkurit! — Kysy näiltä; jos sanovat päälle tai vaille sen, mikä on totta, niin ovat konnia ja pimeyden lapsia.
PRINSSI HENRIK.
Sanokaa, miehet, miten se kävi?
GADSHILL.
Me neljä hyökkäsimme noin kahdentoista kimppuun —
FALSTAFF.
Kuudentoista vähintäin, prinssi hyvä.
GADSHILL.
Ja sidoimme ne köysiin.
PETO.
Eipäshän, köysiin ne eivät joutuneet.
FALSTAFF. Konna sinä, köysiin ne joutuivat, joka sorkka; taikka olen minä juutalainen, oikein heprealainen juutalainen.