LADY PERCY.
En, totta totisesti, sitä tee.
PERCY. Et, totta totisesti, sitä tee! Sydänkäpyseni, vannothan kuin sokurileipojatar ikään. "En totta totisesti sitä tee" ja "niin totta kuin elän" ja "niin totta kuin Jumala minua auttakoon" ja "niin totta kuin päivä" —
Tuollaiset veltot saksanvalat näyttää,
Kuin et ois koskaan käynyt tullin taakse.
He, vanno, Katri, oikein paksu vala,[15]
Niinkuin sun kaltaisesi rouvan sopii,
Ja heitä nuo sun "totta totisesti"
Ja moiset piparkakku-vakuutukset
Sametti-puuhkille ja teikareille.
No laula nyt!
LADY PERCY.
En tahdo laulaa.
PERCY. Siten tulet suorinta tietä räätäliksi[16] tai punatulkkujen kesyttäjäksi. Kun vaan välikirjat valmistuvat, niin lähden matkaan parin tunnin kuluttua; tule jäljestä, jos tahdot.
(Menee.)
GLENDOWER.
Tule, Mortimer; sin' olet yhtä hidas
Kuin Percy kiihkeä ja tulinen.
Kun kirjat saadaan, sinetti vaan alle
Ja heti ratsun selkään!
MORTIMER.
Mielist' aivan.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.