KUNINGAS HENRIK.
Tänäpä lähtee Westmorelandin kreivi
Ja poikani Lancaster hänen kanssaan;
Tuo tieto, näet, on viiden päivän vanha.
Ens keskiviikkona sa, Henrik, lähdet,
Ja torstaina me itse matkustamme.
Bridgnorthiss' yhdytään; sun tiesi, Henrik,
Käy Glostershiren kautta; joukkomme
Pitäisi kahdentoista päivän päästä
Bridgnorthiss' olla, laskujeni mukaan.
Täys meill' on työ, nyt viipyä ei auta,
Menestys herpoo vitkastuksen kautta.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Eastcheap. Huone Metsäsianpään ravintolassa.
(Falstaff ja Bardolph tulevat.)
FALSTAFF. Bardolph, enkö ole häijysti laihtunut tuon viime kahakan jälkeen? Enkö ole riutunut? Enkö kutistunut? Oo! nahkakin ruumiillani roikkaa ja remppaa kuin vanhan rouvan yöviitta; olen niin kitistynyt kuin vanha omena. Niin, kääntyä tahdon ja heti paikalla, kun vielä olen jotakuinkin lihassa; pian lannun kokonaan, ja silloin ei enää ole voimaa kääntymiseen. Jos en ole unhottanut, mistä kirkon sisusta on tehty, niin olen minä pippuripapu, oluenpanijan hevonen. Kirkon sisusta — niin! Seura, huono seura, se on minut haaskannut.
BARDOLPH.
Sir John, te olette niin kärtyisä; te ette voi kauan elää.
FALSTAFF. Niin, siinä se on. — Kuule, laula nyt minulle joku rivo laulu, että ilostun. Olin niin siveä taipumuksiltani kuin ylimyksen on tarvis; siveä tarpeeksi asti: kiroilin hiukkasen, noppasilla en ollut kuin seitsemästi viikossa, tyttölöissä en käynyt kuin kerran neljänneksessä — tuntia, maksoin velkani, jonka olin ottanut —kolmasti tai neljästi, elin siivosti ja pysyin määrätyissä rajoissa; ja nyt elän siivottomasti, niin ett'ei määrää eikä rajaa.
BARDOLPH. Niin, te olettekin niin lihava, sir John, että teidän on mahdoton pysyä rajoissa, kohtuullisissa rajoissa, sir John.
FALSTAFF. Paranna sinä ensin naamasi, niin minä parannan elämäni. Sinä olet meidän amiraalilaivamme, sinulla on lyhty perässä, — ei, nokassa, aioin sanoa: sinä olet sen palavan lampun ritari.