FALSTAFF. Minä en pidä tuosta takaisin-maksamisesta; siitä on kaksinkertainen vaiva.
PRINSSI HENRIK.
Olen nyt hyvässä ystävyydessä isäni kanssa, ja voin tehdä mitä tahdon.
FALSTAFF. No, ryöstä sitten ensi työksesi rahavarasto, ennenkuin peset kätesi.
BARDOLPH.
Niin, tehkää se, armollinen herra.
PRINSSI HENRIK.
Sinulle, Hannu, olen hankkinut paikan jalkaväessä.
FALSTAFF. Parempi olisi ollut hevosväessä. Mistä nyt tapaisin miehen, joka osaisi oikein varastaa? Oo, sievän varkaan, kahdenkolmatta vuotiaan tai niillä paikoin! Olen niin hemmetin vähissä varoissa. No, Jumalalle kiitos noista kapinoitsijoista! He eivät tee pahaa muille kuin kunnon ihmisille. Minä kiitän heitä ja ylistän heitä.
PRINSSI HENRIK.
Bardolph!
BARDOLPH.
Mit', armollinen herra?
PRINSSI HENRIK.
Tämä kirje
Vie veljelleni, lord Lancasterille,
Tuo Westmorelandin kreiville. — Poins, joutuun!
Ratsaille! Peninkulmaa kolmekymment'
On päivällisiin meidän kuljettava. —
Sa, Hannu, Temple-hallissa mua kohtaa
Huomenna iltapuolla kello kaksi,
Sa siellä toimes tietää saat, ja siellä
Saat määräyksen ja rahaa varustuksiin.
Tulessa maa on, Percy nousee, heidän
Nyt kukistua täytyy taikka meidän.
(Prinssi, Poins ja Bardolph lähtevät.)