FALSTAFF. No, no! Hyviä kyllä keihään nokkaan; ruudin ruokaa, ruudin ruokaa! Ne täyttävät haudan siinä kuin paremmatkin: kuolevaisia ihmisiä, näetkös, kuolevaisia ihmisiä!
WESTMORELAND. Niin, mutta, sir John, minusta ne kuitenkin ovat tavattoman kurjia ja nälistyneitä, liiaksi repaleisia.
FALSTAFF. Mitä kurjuuteen tulee, niin en, toden totta, tiedä, mistä he sen ovat saaneet; ja mitä taas nälistymiseen tulee, niin varmaankaan he eivät ole sitä minulta oppineet.
PRINSSI HENRIK. Ei, sen voin vannoa, jos et pidä kolmen sormen paksuista rasvakerrosta kylkiluilla nälistymisen merkkinä. Mutta tee joutua sinä; Percy on jo sodassa.
FALSTAFF.
Mitä? Onko kuningas jo asettanut leirinsä?
WESTMORELAND.
On, sir John; pelkään että viivymme liiaksi.
FALSTAFF.
Hyvä!
Pidoissa ensimmäinen, sodassa viimeinen
On kehno sotamiesi ja norkko nälkäinen.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Kapinallisten leiri Shrewsburyn lähellä.