DOUGLAS.
Hyvin ette neuvo;
Pelosta puhutte ja penseydestä.
VERNON.
Pois herja, Douglas! Kautta henkeni, —
Ja hengelläni vakuuttaa sen tohdin, —
Kun todellinen kunnia mua kutsuu,
Niin kurjaan pelkoon yhtä vähän turvaan
Kuin te tai kukaan muukaan skottilainen.
Huomenna nähdään, kuka meistä taistoss'
On pelkuri.
DOUGLAS.
Ei, tänään.
VERNON.
Olkoon niin!
PERCY.
Niin, tänään, tänään!
VERNON.
Ei, se ei käy laatuun.
Kummeksin, että miehet, sodan johtoon
Noin kyvykkäät, ei huomaa, mitkä esteet
Vetävät taapäin hankettamme. Vielä
On Vernon langon ratsuväki poissa,
Ja Worcesterinkin saapui vasta tänään.
Nyt heilt' on into hervonnut ja voima,
Kovasta työsi' on mieli tylsä, veltto;
Nyt ratsu puolta puolestaan ei vastaa.
PERCY.
Useimmat vihollisenkin on ratsut
Matkasta väsyneet ja voivuksissa;
Levänneet ovat meidän valiomme.
WORCESTER.
Kuninkaan voima suuremp' on kuin meidän.
Jumalan tähden, lanko, varro vielä.
(Torvet toitottavat neuvotteluun.)
(Sir Walter Blunt tulee.)