PRINSSI HENRIK.
Pois, majesteetti, joutuun taisteluun!
Viipynne tyrmistyttää ystävänne.
KUNINGAS HENRIK.
Niin tehdä aionkin. Lord Westmoreland,
Talukaa prinssi telttiin.
WESTMORELAND.
Tulkaa, prinssi,
Ma talun teitä.
PRINSSI HENRIK.
Mua talutteko?
En kaipaa apuanne. Jumal'auta,
Noin turhan naarmun tähden Walesin prinssi
Ei moista jätä sotakenttää, missä
Maan aatelia veriin poljetaan
Ja kapinoivat tappotöistään riemuu.
PRINSSI JUHANA.
Lepäämme liiaksi. — Westmoreland, tulkaa,
Velvoitus kutsuu; tulkaa, Herran tähden!
(Prinssi Juhana ja Westmoreland menevät.)
PRINSSI HENRIK.
Juhana, minut petit, jumal'auta;
En sinuss' aavistanut moista mieltä.
Sua ennen veljenäni rakastin,
Nyt sua niinkuin sieluani hellin.
KUNINGAS HENRIK.
Näin, kuinka päältään hän lord Percyn torjui,
Ja taistel' uljaammin, kuin mitä luulis
Noin hennon sotilaan.
PRINSSI HENRIK.
Tuo poika innon
Loi meihin kaikkiin.
(Menee.)