PISTOOLI.
Vai solus, senkin koira, häijy kyy!
Se solus sinun kummaan naamaasi,
Se solus kitaasi ja kurkkuusi,
Niin, inhaan keuhkoosi ja mahaasi
Ja, mikä pahempi, sun rivoon suuhus!
Sen soluksen sun suoliisi ma paiskaan.
Voin syttyä, Pistooli vireiss' on,
Ja kohta leimahtaa ja paukahtaa.
NYM. Minä en ole mikään Barbason,[3] minua ette voi noitua. Olen nyt sillä humöörillä, että voisin antaa teille kelpo selkäsaunan. Jos tässä rupeatte kemeiniksi, Pistooli, niin kyllä minä teitä miekallani hakkaan, tuota noin, siivolla tavalla. Menisitte vähän syrjään, niin saisin vähän suolianne kutkuttaa, tuota noin, siivolla tavalla; se on sen asian humööri.
PISTOOLI.
Kirottu konna, kerskaileva raukka!
Jo hautas ammottaa, sun surma nielee.
Siis, vedä miekkas!
(Pistooli ja Nym paljastavat miekkansa.)
BARDOLPH. Kuulkaa, kuulkaa mitä sanon: joka ensi lyönnin lyö, siihen minä syöksen miekkani kahvaa myöten, niin totta kuin olen soturi.
(Paljastaa miekkansa.)
PISTOOLI.
Tukeva, vahva vala; raivo talttuu.
Tuo tänne nyrkkis, käpäläsi tänne!
Sun miehuutes on mahtava ja suuri.
NYM. Kurkun minä sinulta leikkaan, ennemmin tai myöhemmin, siivolla tavalla; se on sen asian humööri.
PISTOOLI.
Coupe le gorge!
Niin kuuluu nimi. Taaskin sua uhmaan.
Sa Kreetan koira, muijaaniko mielit?
Pois lasarettiin, sieltä itsellesi
Inhottavasta nälkäkopist' ota
Cressidan sikiöimä rupiluuska,
Nimeltä Torkko Hurstinen; nai hänet.
Tää qvondam Reipas mun on, hänet pidän
Ma yksinäni; — pauca, sillä hyvä.
(Poika tulee.)