POIKA. Herra rahtyöri. Pistooli, tulkaa kaikin mokomin herrani tykö — ja te, rahtyörska myös, — hän on kovin sairas ja tahtoo mennä makuulle. — Rakas Bardolph, pistä nokkasi lakanain väliin ja toimita vuoteenlämmittäjän virkaa; toden totta, hänen tilansa on sangen huono.
BARDOLPH.
Hiiteen, kanalja!
ROUVA REIPAS. Niin, totisesti, hänestä saavat varikset näinä päivinä rasvaisen palan; kuningas on särkenyt hänen sydämmensä. — Rakas mieheni, tule paikalla kotiin.
(Rouva Reipas ja poika menevät.)
BARDOLPH. Kas niin, kuulkaa minua ja tulkaa ystäviksi. Tuleehan meidän yhdessä mennä Ranskaan. Siksikö, hitto vieköön, meillä on veitset, että leikkaisimme kurkun toinen toiseltamme?
PISTOOLI.
Joet tulvikoot, uliskoon horna ruokaa!
NYM.
Maksatteko minulle ne kahdeksan killinkiä, jotka vedossa teiltä voitin?
PISTOOLI.
Se katala on orja, joka maksaa.
NYM.
Mutta nyt minä ne vaadin; se on sen asian humööri.
PISTOOLI.
Ratkaiskoon miehuus. Iske, poikaseni!