DAUPHIN.
Siis seis, ja tehkää pysty! Arat koirat
Kovimmin haukkuvat, kun heistä kauas
Pakenee otus. Majesteetti, pankaa
Lujalle engelsmannit! Tietäkööt,
Mink' yksinvallan pää te olette.
Ei itserakkaus niin suuri synti,
Kuin itsensä on halveksiminen.
(Loordit palaavat Exeterin ja hänen seurueensa kanssa.)
KUNINGAS KAARLE.
Veljemme Englanninko luota?
EXETER.
Niin
Näin tervehtii hän teitä, majesteetti:
Nimessä kaikkivallan vaatii, että
Yltänne riisutte ja luovutatte
Tuon lainaloiston, jonka taivaan armo
Ja kansain oikeus ja luonnon laki
On hälle määrännyt ja jälkeisilleen,
Nimittäin kruunun ja ne laajat arvot,
Jotk' aikain säännösten ja tavan mukaan
Kuuluvat Ranskan kruunuun. Jotta näkyis,
Ett' ei se pyyde ole ontto, kiero,
Ei madonsyömän ammoisuuden peru
Eik' unhotuksen pölyst' ilmisaatu,
Tään lähettää hän suvun muistopuun,
(Antaa paperin.)
Mi kauttaaltaan on todistavan selvä,
Ja pyytää teitä sitä silmäämään;
Jos näette, että suurist' isistään
Hän suurimmasta suoraan polveutuu,
Kolmannest' Edwardista, niin hän teiltä
Pois vaatii kruununne ja kuninkuuden,
Jotk' ovat vääryydellä anastetut
Häneltä, niiden syntyhaltijalta.
KUNINGAS KAARLE.
Jos kiellän, mitä seuraa?
EXETER.
Veripakko.
Sisimpään vaikka sydämmeenne kruunun
Te kätkisitte, hän sen sieltä kaivaa.
Hän tulee myrskyn siivillä kuin Zeus,
Maantäräyksellä, ukonjyrinällä,
Ja pakottaa, jos kehoitus ei auta.
Hän taivaan laupeuden kautta pyytää:
Pois kruunu jättäkää ja säästäkää
Ne sieluparat, joille ahnas sota
Nälkäiset leukans' avaa; teidän päähän
Valitus orvon tulkoon, lesken kyynel,
Tapetun veri, immen salatuska
Isän ja puolison ja sulhon tähden,
Jotk' ahmaa tämä sota. Tää on vaade,
Ja uhka tää, ja tää mun tehtäväni,
Jos täss' ei läsnä liene Dauphin, jolle
On erityinen mulla tervehdys.
KUNINGAS KAARLE.
Me puolestamme tuota mietimme;
Huomenna veljellemme Englannille
On vastaus valmis.
DAUPHIN.
Dauphin puolestaan
On tässä; mitä hän saa Englannilta?
EXETER.
Häpeän, pilkan, uhkan, ylenkatseen
Ja kaiken, mikä ylvään lähettäjän
On arvoista, hän osakseen on saapa.
Näin sanoo kuninkaani: jos ei täysin
Isänne suostu kaikkiin vaatimuksiin,
Näin imeltäin sit' ivaa katkeraa,
Jot' osoititte meidän kuninkaalle,
Niin tilin hän niin tuiman siitä vaatii,
Ett' onkalot ja holvit Ranskanmaan
Kiroovat teitä, pilkan takaisin
Lähettäin tykistömme jyrinällä.
DAUPHIN.
Jos isä vastuun antaa suopean,
Niin sano: se mun tahtoni ei ole;
Englannin kanssa sotaa toivon vain,
Pariisin pallot siksi lähetinkin
Huviksi tuolle poikahurviolle.