Ranska. Huone Ranskan kuninkaan linnassa.
(Torventoitauksia. Ranskan kuningas Kaarle seurueineen,
Dauphin, Burgundin herttua, konnetaabeli y.m. tulevat.)
KUNINGAS KAARLE.
Englanti meihin täysin voimin hyökkää,
Ja huolen asia on, että meillä
Ois vastusneuvot kuninkaalliset.
Siis Orleansin, Brahantin, Bretagnen
Ja Berryn herttuain tulee sotaan mennä;
Te, prinssi Dauphin, käykää kiiruusti
Varustamaan ja vahvistamaan linnat
Uljailla miehillä ja tykistöllä:
Englanti yhtä vinhaan hyökkää päälle,
Kuin meren vedet imee kurimus.
Siis pelko meidät vaatii varoviksi,
Kun muistoss' on nuo tuoreet esimerkit,
Joit' ovat tanteriimme piirtäneet
Tuhoisat, halveksitut engelsmannit.
DAUPHIN.
Ylevä isä! Tarvis varustaida
On vastuksien varalle; ei rauha
Saa valtakuntaa nukuttaa, jos kohta
Ei sota uhkaiskaan tai ilmi vaara;
Asestus, katselmus ja väennosto
On tehtävä ja toimitettava,
Kuin sota todellakin hankkeiss' oisi,
Siis tarvis meidän kaikkein tarkastaa,
Mitk' ovat valtakunnan heikot kohdat;
Ja tehkäämme se ilman pelon hiukkaa,
Ikäänkuin kuultu ois, ett' Englanti
Vain helluntaiseen mauritanssiin aikoo.
Niin arvoton nyt siell' on kuninkuus,
Niin veltosti sen valtikkata kantaa
Hupelo, tyhmä, irstas nuorukainen,
Ett' turhaa kaikk' on pelko.
KONNETAABELI.
Hiljaa, prinssi!
Suuresti erehdytte kuninkaasta.
Suvaitkaa läheteiltä kysyä, —
Kuink' arvokkaasti kuunteli hän heitä,
Kuink' oivat häll' on neuvonantajat,
Kuin tyyni väitteissään hän on, mut myöskin
Kuin hirvittävä mielenlujuudessaan, —
Niin huomaatte, ett' entinen tuo hurjuus
Vain roomalaisen Brutuksen on kuori,
Jok' älyn peittää tyhmyyksien vaippaan,
Kuin maamies lannalla ne juuret kattaa,
Joist' aikaisimman herkkusadon toivoo.
DAUPHIN.
Ei, herra konnetaabeli, ei suinkaan,
Vaikk' ei lie haitaks niinkin ajatella.
Mut puolustaiss' on paras vastustajaa
Vahvemmaks arvella, kuin miltä näyttää;
Täyssuhtainen näin tulee puolustus.
Sen muuten, jos on mitta liian niukka,
Käy niinkuin saidan, joka takin pilaa
Saadakseen pienen tilkun säästymään.
KUNINGAS KAARLE.
Niin kyllä, Henrik kuningas on vahva;
Siis, prinssit, varustukset vahvat vastaan!
Sukunsa meidän lihaamme on syönyt,
Ja hän on samaa murhamiesten sarjaa,
Jok' etsi meitä kotipoluillamme.
Siit' ylen kuulu häpeämme kertoo,
Kun Cressyn tappelussa petti onni
Ja kaikki meidän prinssit vangiks otti
Tuo musta nimi, Walesin musta prinssi,
Jonk' isä, korkeana niinkuin vuori.
Vuorella seisten ylhääll' ilmassa,
Pään ympärillä päivän kultakehä,
Hymyillen katsoi, kuinka uljas poika
Työt luonnon hävitti ja pirstas kuvat,
Joit' oli Jumala ja suuret isät
Jo kaksikymmenisen vuotta luoneet.
Hän tuossa voitonrungossa on oksa.
Ja hänen onneaan ja luononvoimaans'
On meidän peljättävä.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Majesteetti,
Pakeille pyytää päästä Henrikin,
Englannin kuninkahan, lähetystö.
KUNINGAS KAARLE.
Heit' oiti kuulla tahdon; tulkoot sisään.
(Sanansaattaja ja muutamat loordit menevät.)
Tulista tääll' on ajo, niinkuin näette.