ORLEANS.
On kello kaks, mut ennen kymmentä On kukin saanut sata brittiä.
(Menevät.)
NELJÄS NÄYTÖS.
(Kuoro esiintyy.)
KUORO.
Mieleenne aikaa kuvitelkaa, milloin
Pimeys vaaniva ja heikko kuiske
Avaran mailman kaikkeuden täyttää.
Yön likoharmaan kohdun kautta käy
Leiristä leiriin hyminä niin hieno,
Ett' asemillaan, vahti melkein kuulla
Voi vastapäisen vahdin salakuiskeen.
Valkeita vastassa on valkeita;
Himeän loimun läpi toinen linja
Voi nähdä toisen tummahtavat kasvot;
Hepoa hepo uhmaa, puhkaisten
Korskalla hirnullaan yön tylsän korvan;
Vasarat seppäin teltoiss' ahkerasti
Niettaavat ritarien varuksia,
Kalkkeellaan turmahankett' ilmaisten.
Kylässä kukko laulaa, kellon kielelt'
Unisen aamun kolmas hetki soi.
Luvustaan ylpeillen ja uhkaa täynnä
Rennolla mielin Ranskan mies lyö arpaa
Noist' engelsmanneist' ylenkatsotuista
Ja moittii rampaa, kähmeätä yötä,
Jok' inhan, riettaan noidan lailla poispäin
Niin vitkaan liikkaa. Engelsmannit raukat,
Kuin teurasuhrit, valppaan tulen luona
Tyynesti istuvat ja päivän vaaraa
Mielessään mieteksivät; kolkoin katsein,
Kuopalla posket, nutut repaleina,
Kuun ällistävän silmissä he ovat
Kuin julmat aaveet. Nyt ken hänen näkee,
Tuon pienen joukon valtaherran, käyvän
Vahdista vahtiin, telttaan teltasta,
Huudahtaa: Kunnia ja kiitos hälle!
Hän kulkee, näet, ja katsoo väkeään,
Hymyillen sanoo huomenta ja kutsuu
Maanmiehiks heitä, veljiks, ystäviksi.
Kuningaskasvoillaan ei merkkiäkään,
Ett' uhittava joukko häntä saartaa;
Yön valvotun ja raskaan osaksi
Hän verevyyttään tilkkaakaan ei uhraa;
On näkö raitis, raukeuden hän peittää
Ilokatseella ja arvon suloudella,
Niin että pelkur' raukka, äsken kalvas,
Juo lohdutusta hänen katseistaan.
Runsaita armolahjojaan, kuin päivä,
Kaikille hänen silmäns' aulis jakaa,
Sulattain valjun pelon. — Tässä näette,
Jalot ja halvat, töhrimällä tehdyn
Hätäisen kuvan Henrikistä yössä.
Nyt näyttämöstä tulee tappotanner,
Miss' Agincourtin nimen surkeasti
Häpeään saatamme, kun kolmin, neljin
Katalin, tylsin miekoin naurettavan
Pidämme tappelun. Mut katselkaa
Ja todeks valetyömme kuvailkaa.
(Poistuu.)
Ensimmäinen kohtaus.
Englantilaisten leiri Agincourtin luona.
(Kuningas Henrik, Bedford ja Gloster tulevat.)
KUNINGAS HENRIK.
Niin, totta, Gloster, suuri täss' on vaara,
Mut sitä suuremp' olkoon miehuutemme.
Huomenta, veli Bedford! — Herra taivaan!
Hyvyyden siemen pahassakin piilee,
Kun vain sen huolell' esiin etsimme.
Meit' ilkinaapur' ajaa varhain työhön,
Se terveydeks on vain ja vauraudeksi;
Hän ulkoinen on omatuntomme
Ja varoittaja, joka saarnaa meille,
Ett' olisimme valmiit eroon täältä.
Näin lauhastakin löydät hunajaa,
Ja itse perkele on opiks sulle.
(Erpingham tulee.)
Huomenta, vanha Thomas Erpingham!
Parempi valkopäälles pehmyt pielus
Kuin Ranskan kova nurmi.