ERPINGHAM.
Eikä, herra;
Tää vuode mulle parempi; nyt sanon:
Näin makaan niinkuin kuningas.
KUNINGAS HENRIK.
On hyvä,
Kun esimerkin vuoksi meille vaiva
Käy rakkaaksi: näin henki keventyy,
Ja mielen elpyessä elimetkin,
Jotk' äsken oli kuolleet, tunkkaisesta
Heräävät haudastaan ja liukkahasti
Taas liikkuvat kuin käärmeet kesineet.
Sir Thomas, kaapus mulle lainaa. — Veikot,
Terveiset viekää leiriin prinsseille,
Mun puolestani heitä huomennelkaa
Ja heti telttahani kutsukaa.
GLOSTER.
Sen teemme, majesteetti.
(Gloster ja Bedford menevät.)
ERPINGHAM.
Kuninkaani,
Seuraanko teitä?
KUNINGAS HENRIK.
Älä, uljas urho;
Käy veljieni kanssa loordein luo;
Poveni kanssa mielin neuvotella,
Ja silloin min' en muuta seuraa tahdo.
Erpingham.
Jumala siunatkoon sinua, jalo Henrik!
(Menee.)
KUNINGAS HENRIK.
Sua, vanha sydän, myös! Iloksi haastat.
(Pistooli tulee.)