(Kuningas Henrik, Gloster, Bedford, Exeter, Warwick,
Westmoreland ja seuralaisia.)
KUNINGAS HENRIK.
Miss' arvoisa on Canterburyn piispa?
EXETER.
Ei läsnä.
KUNINGAS HENRIK.
Haettakaa hänet, setä.
WESTMORELAND.
Kutsunko lähettilään, majesteetti?
KUNINGAS HENRIK.
Ei vielä, lanko; ensin ratkaistava
On tärkeä ja tähdellinen seikka,
Läheltä Ranskaa koskeva ja meitä,
(Canterburyn arkkipiispa ja Elyn piispa tulevat.)
CANTERBURY.
Jumala enkeleineen pyhää kaitkoon
Valaistuintanne sekä suokoon teidän
Kaunistaa sitä kauan!
KUNINGAS HENRIK.
Kiitos, kiitos!
Nyt, tietoviisas piispa, olkaa hyvä,
Sanokaa totuuden ja tunnon mukaan,
Epääkö Ranskan salilainen laki,
Vai eikö, oikeutemme. Herran tähden
Älkäätte, rakas, uskollinen piispa,
Asiaa kiertäkö tai kaartako
Tai vilppiin älyänne viekotelko
Esittämällä kierää vaatimusta,
Joll' ei jo synnyss' ole toden leimaa.
Ties taivas, kuinka moni, terve nyt,
Saa vielä maksaa verellään ne pyyteet,
Joit', arvo piispa, meissä herätätte.
Varokaa, pian vaaraan meidät myytte,
Unestaan herätätte sodan miekan!
Nimessä taivaan pyydän: varokaa!
Kun kaksi moista valtaa ottelee,
Niin paljo vuotaa verta; ja sen veren
Jok'ainut syytön pisara sen kiroo,
Jonk' ilkineuvo miekanterää hioi
Lyhyen ihmiselon tuhoksi.
Näin teitä velvoitan; nyt puhukaa;
Me kuulemme ja hartaast' uskomme
Ett' tunnossanne puheenne on pesty
Niin puhtaaksi kuin synti kastehessa.
CANTERBURY.
Siis kuulkaa, majesteetti, ja te päärit,
Jotk' ootte valtaistuimelle velkaa
Veren ja hengen: — kuninkaamme oikeutt'
Ei Ranskan kruunuun estä muu kuin tämä,
Mi johdettu on Pharamondista:
In terram Salicam mulieres ne succedant,
"Ei salilaista maata peri vaimo"
Mut "salilaisen maan" nuo ranskalaiset
Lukevat väärin Ranskaksi ja samoin
Lainlaatijaksi väärin Pharamondin.
Tok' oikein sen maan oppineetkin väittää,
Ett' tämä Sale-maa on Saksassa
Sale- ja Elbe-virtain välissä.
Kun Kaarle suuri, näette, Saksin voitti,
Asukkaiks sinne frankkeja hän jätti,
Ja nämä, halveksien Saksan naista,
Jok' eli siivotonta elämää,
Lain julistivat tämän: ettei vaimo
Periä saisi salilaista maata;
Ja tuo maa Salen välissä ja Elben
Saksassa vielä nimeltään on Meissen.
Siis näkyy, ettei salilainen laki
Säädetty ole Ranskan kruunun hyväks;
Ja Ranskakin se Sale-maan sai vasta,
Kun vuotta neljäsataa yksikolmatt'
Oli mennyt Pharamondin kuolemasta,
Jonk' antamaksi tämä laki luultiin;
Hän näet kuoli vuonna neljäsataa
Ja kuusikolmatta; ja Kaarle suuri
Kahdeksansataa viisi voitti saksit
Ja Salen seudut frankeill' asutti.
Kuningas Pipin — lisäks väitetään —
Mi Childerikilt' otti kuninkuuden,
Perusti oikeutensa Ranskan kruunuun
Täysperijänä, johtain sukunsa
Qatarin tyttärestä, Blithildasta.
Myös Hugo Capet, joka riisti kruunun
Lothringin Kaarlelta, jok' oli ainut
Täyspuhdas Kaarle suuren jälkeläinen,
Saadakseen jonkin varjon vaateelleen,
Jok' itsessään ol' arvoton ja laho,
Oikeuttaan johti rouva Lingaresta,
Jok' oli tytär Kaarle Kaljupään,
Ja tää taas poika Ludvig keisarin
Ja Kaarle suuren pojan. Myöskään Ludvig,
Capetin, anastajan, ainut poika,
Ei Ranskan kruunupäänä liioin saanut
Tunnossaan rauhaa, kunnes todistettiin
Ett' isoäitins', Isabella kaunis,
Polveutui rouva Ermengardista,
Lothringin Kaarlen tyttärestä suoraan.
Näin tuli Kaarle suuren sukukanta
Uudestaan liitetyksi Ranskan kruunuun.
Siis on kuin kesäpäivä selvää, että
Pipinin oikeus, Hugon vaatimukset
Ja Ludviginkin rauha perustuvat
Naispuolisehen oikeuteen kaikki.
Näin menettelee Ranska vielä nytkin,
Vaikk' yhä salilaiseen lakiin vetoo,
Kun teiltä kieltää vaatimuksenne,
Ja ennen verkkoon kietoutuu, kuin riisuu
Pois kierot oikeutensa, jotk' on teiltä
Ja esi-isiltänne anastanut.