KUNINGAS HENRIK.
Mut voinko oikeuden ja tunnon mukaan
Tuon vaatimuksen tehdä?
CANTERBURY.
Minun päähän'
Se synti tulkoon, tuima majesteetti.
Mooseksen neljäs kirja säätää näin:
"Jos poika kuolee, tytär periköön."
Puoltanne pitäkää siis, majesteetti;
Verinen viiri auki käärikää
Ja suuriin isihinne katse luokaa;
Haudalle käykää suuren kantaisän,
Jost' oikeutenne juontuu; hänen ylvää
Rukoilkaa henkeään ja Edwardin,
Setänne, mustan prinssin,[1] joka pani
Ranskassa toimeen murhenäytelmän,
Maan koko sotavoiman lyöden maahan,
Suur' isä kummulta kun katseli,
Hymyillen jalopeura-pentuansa,
Jok' ahmi Ranskan ylimystön verta.
Oi, uljaat brittiläiset puolin voimin
Uhmaavat Ranskan koko uhkeutta,
Kun toinen puoli vieress' on ja nauraa,
Erillään taistelusta, toimetonna!
ELY.
Nuo suuret vainaat johdattakaa muistiin,
Verestäin voimakäsin heidän töitään.
Te heidän perijänään istutte
Nyt heidän istuimellaan; veri, miehuus,
Mi heille maineen toi, se myöskin teidän
Suonissa virtaa; kolmast' ylvä valtias,
Nuoruuden kevätkukass' olette
Ja kypsä suuriin hankkeisiin ja töihin.
EXETER.
Kuningaskumppanit, maan valtiaat,
Vain odottavat että nousisitte
Kuin entisenkin suvun jalopeurat.
WESTMORELAND.
Syy teill' on, tiedetään, ja valta, keinot;
Englannin kuninkaall' ei yhdelläkään
Niin rikast' ole aatelia ollut,
Niin nöyrää kansaa, jonka sydämmet,
Ruumiinsa jättäin tänne Englantiin,
Jo Ranskan tanterille leiriytyvät.
CANTERBURY.
Mukahan ruumiit myöskin, majesteetti,
Ja verin, tulin, miekoin oikeutenne
Taas voittakaa! Me, kirkon miehet, teille
Avuksi kokoomme niin suuren summan,
Ett'ei sen moista papit yhteen erään
Es'isillenne koskaan maksaneet.
KUNINGAS HENRIK.
Ei yksin Ranskaan meidän hyökättävä,
Myös puolustukseen skottilaista vastaan
On hankittava, joka tilaisuutta
Varmaankin käyttää meihin rynnistääkseen.
CANTERBURY.
Ei, majesteetti; rajavartiomme
On kyllin vahva muuri torjumaan
Maan sydämmestä moiset rosvojoukot.
KUNINGAS HENRIK.
Ei tässä puhett' yksin sisseistä;
Päävoimaa skottilaisen pelkäämme,
Jok' aina rauhaton on naapur' ollut.
Tiedätte, aina kun läks sotaan Ranskaan
Mun kantaisäni, niin skottilainen
Se turvattomaan valtakuntaan syöksi
Kuin hyöky halkeamaan, parrastasan
Ja väkivoimin autiota maata
Tulella, miekall' ahdistain ja vyöttäin
Lujahan saartoon kaupungit ja linnat,
Niin että maamme, turvaa ihan vailla,
Moist' ilkinaapuruutta kauhistui.
CANTERBURY.
Pelotus suuremp' oli vahinkoa;
Se itse hyvän esimerkin antaa:
Kun kaikki ritaristo Ranskass' oli,
Ja leskenä se aateliaan suri,
Niin ei vain puoliaan se pitänyt,
Vaan skottilaisten kuninkaankin voitti,
Kuin kulkuraavaan kytki, Ranskaan laittoi,
Näin vangiks otetuilla kruunupäillä
Lisäten mainett' Edwardin ja tehden
Niin kunniasta rikkaiks aikakirjat,
Kuin meren liejupohja laivarytää
Ja summatonta kalleutt' on täynnä.