BEDFORD.
Hyvästi, Salisbury! Sua onni kaitkoon!
EXETER.
Hyvästi, loordi! Sodi niinkuin mies!
Mut loukkaanhan sua kehotuksellani,
Täysverist' olet urhon rotua.
(Salisbury menee.)
BEDFORD.
Niin täynnä urheutta kuin hyvyyttäkin,
Ja kummassakin ruhtinaallinen.
(Kuningas Henrik tulee.)
WESTMORELAND.
Jos tässä kymmenenkin tuhatt' oisi
Kotoista miestä moista; joilla tänään
Ei ole työtä!
KUNINGAS HENRIK.
Ken se moista toivoo?
Westmoreland lankoko? — Ei, hyvä lanko;
Jos meidät kuolo merkkii, kyllin meistä
On hukkaa maallemme; jos eloon jäämme,
Min harvemmat, sen suurempi on maine.
Jumalan olkoon tahto! Sen vain sanon:
Äl' yhtäkään sa miestä lisää toivo.
Nimessä Zeun, en ole kullanahne,
En kysy, kuka varoillani elää,
En sure, jos ken vaatteitani käyttää,
En huoli moisist' ulkoseikoista;
Mut syntiä jos kunnian on himo,
Niin elävistä olen syntisin.
Ei, Englannist' ei miestä yhtäkään!
En parhaan toivonikaan nimessä,
En, jumalauta, kunniaa sen vertaa
Voi antaa pois, kuin veis mult' yksi lisää!
Ei, miest' ei yhtään lisää! Ennen huuda,
Westmoreland, kaiken sotajoukon kuullen,
Jos kellä halua ei taistella,
Niin menköön matkaan; passins' oiti saakoon
Ja kukkaroonsa rahaa matkaa varten.
Sen kanssa yhdess' emme tahdo kuolla,
Ken pelkää kuolla meidän seurassamme.
Tää päivä Crispianuksen on pyhä:[8]
Ken tästä päiväst' eloon jää ja kotiin
Hengissä palaa, seisaalleen hän nousee,
Kun lausut päivän tään, ja oikoo varttaan,
Kun kuulee nimen Crispianuksen.
Ken tänään henkiin jää ja vanhaks elää,
Hän joka vuosi viettää juhlailtaa
Ja sanoo: "huomenna on Crispianus";
Ja hihan nostaa, näyttää arpensa
Ja sanoo: "nuo sain Crispianuksena".
On vanhan muisti huono; vaan jos kaikki
Hän unhottaa, niin muistaa, lisäämällä,
Mit' urhotöitä tänäpänä teki.
Ja silloin meidän nimet, hänen suussaan;
Niin tuttavat kuin arkinaiset sanat —
Kuningas Henrik, Bedford, Exeter,
Warwick ja Talbot, Salisbury ja Gloster —
Ne maljain vaahdotessa muistiin elpyy.
Tarinan ukko kertoo pojalleen,
Ja tästä päiväst' alkain aikain loppuun
Ei päivä Crispianuksen niin pääty,
Ett'emme tulis puheeks me, me harvat,
Me onnellisen harvat, veljet kaikki.
Ken tänään kanssain verta vuodattaa,
On veljeni; jos kuinka halpa olkoon,
Niin tämä päivä hänet aateloi.
Ja herrat Englannin, nyt vuoteell' ollen,
Kiroovat kerran, ett'ei olleet täällä,
Noloina kuunnellen, kun joku haastaa,
Jok' oli Crispianuksena myötä.
(Salisbury tulee.)
SALISBURY.
Välehen valmistukaa, majesteetti;
Komeina riveiss' ovat ranskalaiset
Ja viipymättä meihin hyökkäävät.
KUNINGAS HENRIK.
Valmist' on kaikki, jos on miehuus valmis.