FLUELLEN.
Nii oikke; hyvi miehi, sen mnää sano, on Monmouthis syntyn.
GOWER.
Tässä tulee hänen majesteettinsa.
(Miekankalsketta. Kuningas Henrik tulee ja hänen kanssaan
osa englantilaista sotavoimaa, Warwick, Gloster, Exeter y.m.)
KUNINGAS HENRIK.
Nyt, Ranskaan tultuani, ensi kertaa
Mun valtaa viha. — Airut, ota torvi,
Mäelle tuonne ratsumiesten luokse
Ratsasta, sano, että tulkoot alas,
Tapella kanssamme jos tahtovat.
Tai menkööt matkaan; heit' en kärsi nähdä.
Jos kumpaakaan he eivät tee, niin tullaan
Me heidän luo, ja heidät karkoitamme
Niin nopeaan kuin ennen sinkoili
Kiviä lingoist' assyrialaisten.
Tapamme kaikki, jotka vangiks saimme,
Ja niistä, joita vasta saamme, ketään
Ei armahdeta. Tuo vie tieto heille.
(Montjoy tulee.)
EXETER.
Suurvaltiaani, täss' on Ranskan airut.
GLOSTER.
On katse hällä nöyrempi kuin äsken.
KUNINGAS HENRIK.
No, mitä tahdot, airut? Tarjosinhan
Nää luuni lunnaiksi, etkö muista? Taasko
Lunnaita vaadit?
MONTJOY.
Enkä, majesteetti.
Vain armollinen lupa suokaa meille
Tään verikentän läpi kulkea,
Lukea kuolleemme ja haudata,
Ja aatel' alhaisosta erotella;
Näet, monet meidän prinssit — mikä kurjuus!
Viruvat palkkaorjain veress' aivan;
Ja moukkain ruumiskolhot prinssivereen
On uponneet; ja ratsut nilkkaan asti
Hurmeessa kahlaa, polkein rautakengin
Ja raivopäissään kuolleit' isäntiään,
Uudestaan heidät tappain. Majesteetti,
Levossa meidän salli kenttää käydä
Ja ruumiit järjestää.
KUNINGAS HENRIK.
En totta tiedä,
Meidänkö voitto on vai eikö ole: —
Näet, teidän ratsaitanne vielä nähdään
Kedolla laukkaavan.