FLUELLEN. Jessus sentä, mnää ole herr majesteetin kansalaine, mnää en sill väli pid, vaikk sen kuka tiedäisis; kyl mnää se sano vaikk koko mailmal; mnuun ei tarvitt hävet herr majesteetti, jumalal kiitos, niin kauan ku herr majesteet on kunjaline mies.
KUNINGAS HENRIK.
Jumala suokoon mun se aina olla. —
Te mukaan menkää, airuet, ja mulle
Kummankin puolen kaatuneista tuokaa
Sanomat tarkat. — Tuo mies tuokaa tänne.
(Osoittaa Williamsia. Montjoy y.m. menee.)
EXETER.
Soturi sinä, tule kuninkaan eteen.
KUNINGAS HENRIK.
Soturi sinä, miksi kannat tuota hansikasta lakissasi?
WILLIAMS. Teidän majesteettinne luvalla, se on erään miehen pantti, jonka kanssa minun olisi niinkuin määrä tapella, jos hän vielä on elossa.
KUNINGAS HENRIK.
Englantilaisenko?
WILLIAMS. Teidän majesteettinne luvalla, riiviön, joka tässä viime yönä rehenteli; jos hän vielä elää ja tohtii vaatia takaisin tämän hansikkaan, niin olen minä vannonut sivaltaa häntä korvalle; taikka jos minä satun näkemään oman hansikkaani hänen lakissaan, — jota hän, niin totta kuin on soturi, vannoi kantavansa, jos eloon jäisi, — niin pyyhkäisen sen siitä, niin että tuntuu.
KUNINGAS HENRIK.
Mitä arvelette, kapteeni Fluellen?
FLUELLEN. Hän o muuton pelkur ja roist, herr majesteeti luvall, mnuun tunton mukka.