EXETER.
Ihmeellistä!
KUNINGAS HENRIK.
Nyt kulkueessa kylään! Surma sille, —
Se julistakaa sotajoukoillemme —
Ken työstään kerskailee ja Jumalalta
Vie kunnian, mik' yksin hälle tulee!
FLUELLEN. Eiks olisis luvalist, herr majesteeti luval, sanno kui palj niit kuoleit on?
KUNINGAS HENRIK.
On, kapteeni, mut tunnustuksen', että Jumala taistellut on puolestamme.
FLUELLEN.
Nii, mnuun tunton mukka, siin hän tek kovast hyvin.
KUNINGAS HENRIK.
Pyhiä menoja nyt noudattain
Non nobis laulakaamme ja Te deum.
Kun haudattu on kuolleet, pois Calais'hen;
Sielt' Englantiin. Ei ole koskaan vielä
Palattu Ranskasta näin ilomiellä.
(Menevät.)
VIIDES NÄYTÖS.
(Kuoro tulee.)
KUORO.
Selittää historiaa mun suokaa niille,
Jotk' eivät sitä tunne; ken sen tuntee,
Hän suokoon anteeks, että ajat, luvut
Ja asioiden todellinen kulku
Ei omass' elävässä suuruudessaan
Voi esiintyä. Kuninkaan Calais'hen
Nyt saatamme; siell' on hän; sieltä hänet
Aatoksen siivin meren poikki viekää.
Englannin ranta virtaa myöten täynnä
On miestä, naista, poikaa, joiden voittaa
Kimakka huuto meren bassoäänen,
Jok' eellä kuninkaan, kuin uljas airut,
Käy tietä valmistaan. Hän maalle nousee
Ja juhlakuluss' astuu Lontooseen.
Niin väleen aatos kulkee, että voitte
Het' ajatella häntä Blackheathissa,
Miss' anoo loordit saada hänen eellään
Kuhmuista kypärää ja miekan tynkää
Katuja pitkin kantaa; hän sen kieltää, —
On hälle vierast' ylpeys ja turhuus;
Komeudet, loistot, voitonmerkit antaa
Hän Jumalalle. Tehtaass' ajatuksen,
Sen vireässä pajassa nyt nähkää,
Kuink' asukkaitaan Lontoo maalle purkaa.
Lord mayor veljinensä loistossaan,
Kuin itse vanhan Rooman senaattorit,
Kannoillaan koko plebeijien liuta,
Voittoisaa Caesaria käyvät vastaan;
Niinkuin — on vertaus kehno, mutta rakas —
Jos kuningattaremme päällikkö[9] —
Niin käyköön pian! — palais Irlannista,
Kapinan tuoden miekankärjessään, —
Monikin jättäis rauhankaupunkimme
Ja rientäis häntä tervehyttämään.
Tek' useammat syyllä suuremmalla
Sen Henrikille. Nyt hän Lontooss' on; —
Kun Ranskan valitukset kuningasta
Kotona vielä vaatii viipymään,
Ja Ranskan puolesta kun keisarikin[10]
Välittää koittaa rauhaa, täytyy tässä
Muut tapaukset kaikki sivuuttaa,
Siks kunnes Henrik jälleen palaa Ranskaan.
Nyt sinne hänet viemme; väliajan
Min' olen näytellyt; nyt muistutan,
Ett' on se ohi. Anteeks typistys.
Nyt silmä aatostanne seuratkoon
Ja viipymättä Ranskaan palatkoon.