CHATILLON.
Siis lausun kuninkaani sodanhaasteen:
Se lähetykseni on lopputoimi.
KUNINGAS JUHANA.
Hänelle minun vie, ja mene rauhaan.
Vaan niinkuin leimaus Ranskan eteen lennä,
Siell' olen muuten minä ennen sua.
Ja tykkieni jyskeen kuulla saatte.
Pois! Vihamme sa ole torvettaja
Ja oman häviönne synkkä enne. —
Hän kunniakkaan saaton saakoon. Pembroke,
Se toimita! Hyvästi, Chatillon!
(Chatillon ja Pembroke menevät.)
ELEONORA.
No, poikani? Sit' aina sulle sanoin:
Tuo turhamielinen Constance ei tyydy,
Ennenkuin poikans' eduksi hän Ranskan
Ja koko maailman on tuleen pannut.
Tuo oisi estää voitu; helposti
Ja hyvällä oisi kaikki sovitettu;
Nyt kahden valtakunnan sotavoimain
On julmin veritöin se ratkaistava.
KUNINGAS JUHANA.
Mut meillä valta on ja oikeus.
ELEONORA.
Niin, valta enemmän kuin oikeus;
Pahasti oisi muuten sun ja minun,
Niin omatuntoni sun korvaas kuiskaa;
Sen kuulkoon taivas, sinä vain ja minä!
(Northamptonshiren sheriffi tulee ja puhuttelee
kuiskaillen Essexiä.)
ESSEX.
Suurvaltias, nyt ratkaistavaksenne
Vedotaan kummallisin riita, mit' on
Ikänä kuultu. Saako miehet tulla?
KUNINGAS JUHANA.
No, tulkoot. —
(Sheriffi menee.)
Tämän retken kulungit
Saa luostarit ja hippakunnat maksaa.
(Sheriffi palajaa ja hänen seurassaan Robert Faulconbridge
ja Philip, bastardi.)