(Arthur ilmestyy muurille.)
ARTHUR.
On muuri korkea; mut alas hyppään.
Maa kulta, sääli! Älä mua loukkaa! —
Mua harva tuntenee, ja joskin tuntee,
Niin merimiehen puku tää mun muuttaa.
Oi, pelkään; mutta tahdon uskaltaa.
Jos alas pääsen, niskaa taittamatta,
Niin tuhannet on keinot pakoon päästä.
Parempi hypätä ja kuollakin,
Kuin viipyä ja kuolla kuitenkin.
(Hyppää alas.)
Voi! Sedän henki tuossa kivess' on! —
Luut Englantiin, ja sielu taivohon!
(Kuolee.)
(Pembroke, Salisbury ja Bigot tulevat.)
SALISBURY.
Saint Edmund's-Bury'n luona häntä kohtaan,
Se turvallisint' on; syleillä täytyy
Tät' ahtaan ajan lempitarjousta.
PEMBROKE.
Ken teille toi tuon kardinaalin kirjeen?
SALISBURY.
Melun'in kreivi, jalo Ranskan herra.
Enemmän kertoi hän kuin tämä kirje,
Dauphin'in suosiosta suullisesti.
BIGOT.
Me huomenaamull' yhdytään siis häneen.
SALISBURY.
Ei, oiti matkaan! Meillä, hyvät herrat,
On kaksi pitkää päiväystä sinne.
(Bastardi tulee.)
BASTARDI.
Huomenta kerran vielä, kiivaat loordit!
Kuningas teitä pyytää heti luokseen.