SALISBURY.
Kuningas itse meidät luotaan heitti.
Likaiseen vaippakuluuns' emme aio
Puhdasta kunniaamme puuhkaks antaa
Tai noutaa jalkaa, joka, missä liikkuu,
Verijäljen jättää. Vie se sana hälle.
Pahinta tiedetään.
BASTARDI.
Pahinta luulkaa,
Mut hyvä sana paras, luulen minä.
SALISBURY.
Ei tässä nöyryys tuumana, vaan harmi.
BASTARDI.
Mut vähän sit' on tuumaa harmissanne;
Siis paras tuuma oisi olla nöyrä.
PEMBROKE.
On harmill' etuoikeutensa, herra.
BASTARDI.
Tuhota isäntäänsä, vaan ei muita.
SALISBURY.
Kas, tässä tyrmä. —
(Huomaa Arthurin.)
Ken se tuo?
PEMBROKE.
Oi, kuolo!
Kopea, kun sai puhtokauniin prinssin!
Maass' eikö loukkaa, mihin tuota peittää?
SALISBURY.
Niin, murha, omaa työtään vihaten,
Sen julki saattaa, kostoon kehottaakseen.
BIGOT.
Tai kun tuon kaunon hautaan tuomitsi,
Sen huomas siihen liian kalliiksi.