ELISABETH.
Ennustitpa, että
Apuas vielä kaipaan kiroomaan
Mujuista tuota kyssää, rupikonnaa.
MARGAREETA.
Ja valekuningattareks sun sanoin,
Ett' olit vallastani kurja varjo,
Mun olentoni pelkkä jälkikuva,
Valeohjelma vaan julmaan näytelmään,
Vivuttu ylös, syöstäväksi maahan,
Emo, jok' ivakseen sai kauniit pojat,
Unelma entuudestas, kirjolippu
Jokaisen vaara-iskun maaliks pantu,
Vaan korkeuden kare, kupla, kyltti,
Vaan suotta-kuningatar näyttämöllä.
Miss' on nyt miehesi? Ja veljes missä?
Kaks poikaas missä? Missä ilon päiväs?
Ken nöyrästi nyt polvistuu ja sanoo:
Jumala varjelkoon kuningatarta?
Miss' imarat ja pokkuroivat päärit?
Miss' ympärilles tunkeilevat joukot?
Oi, muista tää, ja nykyisyyttäs katso:
Nyt onnen puoliso on one leski;
Iloinen äiti lapseton nyt raukka;
Kerjääjä nyt, jolt' äsken kerjäiltiin;
Kuningatar nyt huolihuntu orja;
Mun ilkkujani nyt mun ilkkumani;
Nyt kaikkein pelko yhtä pelkäävä
Ja kaikkivoipa nyt ei mitään voipa.
Näin oikeuden on pyörähtynyt pyörä
Ja jättänyt sun saaliiks ajan kouriin.
Sull' on vaan muisto siitä, mitä olit
Jott' enemmin sua vaivais se, mik' olet.
Sa multa paikan veit ja etkö sillä
Myös vienyt suruistani määräosaa?
Puolt' iestäni ylvä niskas kantaa;
Nyt pääni väsyneen sen alta vedän
Ja taakan jätän sulle kokonaan.
Hyvästi, Yorkin vaimo! Ranskan maalla
Englannin tuskat vaihtuu ilohon;
Hyvästi, ruhtinatar onneton!
ELISABETH.
Oi, viivy, kiron oppinut, ja neuvo
Mua vihamiehiäni kiroomaan!
MARGAREETA.
Öit' älä nuku, paastoele päivät;
Elävän tuskiin vertaa kuolleen onni;
Suloista sulommiksi lapses kuvaa,
Ja surmaajansa rumaa rumemmaksi;
Katosi kanssa inhos kasvaa vaan;
Sit' aattele, niin opit kiroomaan.
ELISABETH.
Sä sanani voit tylsät teroittaa.
MARGAREETA.
Ne tuskas kyllä teräviksi saa.
(Margareeta menee.)
HERTTUATAR.
Miks onnirikoll' on niin runsaat sanat?
ELISABETH.
Ilmaiset mykän tuskan apurit,
Perijät välhöt perittömän riemun,
Kurjuuden läähöttävät ilmituojat!
Suo niille tilaa; jos ne muut' ei auta,
Saa edes sydän helpon niiden kautta.
HERTTUATAR.
Siis kieltäs älä säästä; seuraa mua,
Niin katkeroiden sanojemme katkuun
Mun inhan poikani me tukautamme.
Mi kauniit poikas sulta tukautti.