(On menemäisillään.)
RICHARD.
Ei, jääkää, rouva, mull' on puhumista.
ELISABETH.
Ei kuninkaallist' enää poikaa mulla
Sun murhatakses; — tyttäreni, Richard,
He rukoella saavat luostarissa,
Eik' itkustella valtaistuimilla;
Siis älä pyydä heidän henkeään.
RICHARD.
Teill' yksi tytär on: Elisabeth,
Siveä, kaunis, ylevä ja hurskas.
ELISABETH.
Ja siksi surman saa? Suo hänen elää;
Ma sulot hältä sotken, tavat tahraan,
Aviorikoks itseäni herjaan,
Häpeän hunnun hänen päälleen heitän:
Jos sillä välttää surman verisen.
Hänt' Edwardin en lapseks sano, en.
RICHARD.
Hänt' älä soimaa: hän on prinsessa.
ELISABETH.
Sen kiellän, säästääkseni hengen hälle.
RICHARD.
Syntynsä yksin hengen hälle turvaa.
ELISABETH.
Se turva hänen veljilleen toi surman.
RICHARD.
He nurjan tähden alla syntyivät.