GLOSTER.
Kuningas minä? Ennen kauppasaksa!
Se aatoskin se minust' etääll' olkoon!
ELISABETH.
Niin pieneks ilonne kuin arvannette,
Jos olisitte tään maan kuningas,
Te yhtä pieneks voitte arvata
Mun iloni sen kuningattarena.
MARGAREETA (syrjään).
Pien' ilo on maan kuningattarella:
Min' olen se, ja ilost' olen tyhjä.
Minulta kärsivällisyys jo loppuu. —
(Astuu estin.)
Mua kuulkaat, rosvot, jotka riitelette
Nyt saaliista, jonk' anastitte multa!
Ken teist' ei vapise, kun minuun katsoo?
Kumarrus nöyrä valtiaalle, taikka
Vaviskaa valtaheittoa, te luopiot!
Haa! maire konna, älä käänny pois!
GLOSTER.
Miks silmissäni väikyt, noita ryytty?
MARGAREETA.
Ma sulle kertaan kaikki pillatyösi:
Sen totta teenkin, ennen kuin sun päästän.
GLOSTER.
Maanpakoon surman uhall' olet pantu.
MARGAREETA.
Niin, mutta maanpako on tuskaisempi
Kuin surma olla voi, jos täällä viivyn.
Sin' olet miehen mulle, pojan velkaa, —
Sinä kruunun, — alamaisuuden te kaikki;
Suruni tää on oikeastaan teidän
Ja ryöstämänne riemut kaikki minun.
GLOSTER.
Kirous, jonka isältäni sait,
Kun paperilla sevit urhon otsan
Ja silmäns' ivallas sait tulvimaan
Ja niiden kuiveeks annoit liinan, jonka
Rutlandin viattomaan vereen kastoit, —
Kirous, jonka katkeroiduin mielin
Hän sinuun syyti, kohdannut sua ompi;
Se Jumalan on kosto, eikä meidän.