MARGAREETA.
Richard!
GLOSTER.
Mitä?
MARGAREETA.
Se ei sulle.
GLOSTER.
Anteeksi suokaa; luulin että mulle
Ne olivat nuo tylyt nimet kaikki.
MARGAREETA.
Niin olivat; mut vastaust' en pyynnyt.
Oi, lopettaa mun anna kiroukseni!
GLOSTER.
Sen minä tein, ja loppu on — Margareeta.
ELISABETH.
Näin kirouksenne kääntyi itsehenne.
MARGAREETA.
Kuvakuningatar, vallastani varjo!
Miks sokeroitset tuota lukin jolkkaa,
Jok' on sun surmaseittiinsä jo saanut?
Hupakko! Tappoveistäs itse hiot;
Mut kerran vielä kiroomaan mua kaipaat
Mujuista tuota kyssää, rupikonnaa.
HASTINGS.
Kirosi hurjat päätä, väärä velho;
Tuhokses muuten meiltä maltin viet.
MARGAREETA.
Hyi, hävetkää! Te multa maltin viette.