RIVERS.
Hyv' oisi teidän tietää tehtävänne.
MARGAREETA.
Mua palvella on teidän tehtävänne.
Ma kuningatar oon, te alamaiset:
Se tehtävä ois teidän hyvä tietää.
DORSET.
Hänt' älkää härnätkö, hän ei lie viisas.
MARGAREETA.
Vait, herra markiisi, te nokkaviisas!
Nuor' arvonne on leima, tuskin käypä.
Oi, jospa tuntis tuore aatelinne,
Kuink' ilman sitä olisitte kurja!
Ken ylhääll' on, saa monet puuskat kestää,
Ja jos hän kaatuu, murskaantuu hän aivan.
GLOSTER.
Hyvä neuvo! — Opiks olkoon markiisi!
DORSET.
Teit' yhtä hyvin koskee se kuin mua.
GLOSTER.
Enemmän; minä synnyin ylähällä;
Pesämme rakettu on setrin latvaan,
Se leikkii myrskyssä ja päivää pilkkaa.
MARGAREETA.
Ja varjoo päivän, voi! Mun päivänikin,
Mun poikani nyt kuolon varjoss' on;
Sen kirkkaan sädevalon vihas musta
Ikuiseen pimeyteen on verhonnut.
Te meidän pesässämme pesitte. —
Näkevä Jumala, sit' älä kärsi!
Verillä saatu veriin hukkukoon!
BUCKINGHAM.
Vait! vait! — hävystä, jos ei rakkaudesta.
MARGAREETA.
Häpyä, rakkautt' älä mainitsekaan:
Hävyttä teurastitte multa toivon,
Ja rakkaudetta mua kohtelitte.
Mull' elo häpeää on, rakkaus vihaa,
Ja tässä häpeässä vihan' elää.