BUCKINGHAM.
Herjetkää, herjetkää!
MARGAREETA.
Buckingham prinssi, kättäs suutelen ma
Sopuuden merkiksi ja ystävyyden:
Sun hyvin käyköön ja sun jalon heimos!
Sun vaippaasi ei meidän veri tahraa,
Ja sinua mun kironi ei koske.
BUCKINGHAM.
Ei muita liioin; kirot aina jäävät
Sen huulille, jok' ilmaan niitä purkaa.
MARGAREETA.
Ei, pilviin nousevat ne, herättäen
Jumalan rauhan vienost' unestaan.
Oi, Buckingham, sa varo tuota koiraa!
Se liehakoidessansa sua puree,
Ja kuolinhaavan syö sen myrkkyhammas.
Sen miehen seuraa karta, varo häntä!
Häness' on synnin, kalman, hornan leima,
Ja kaikki näiden väki kuulee häntä.
GLOSTER.
Mitä hän sanoo, mylord Buckingham?
BUCKINGHAM.
Ei mitään, prinssi, mistä huolin minä.
MARGAREETA.
Haa! Neuvoani pilkkaatko ja mairit
Pirua tuota, josta varottelin?
Oi, muista tää, kun kerran murenella
Hän sydäntäsi raataa; sano silloin,
Ett' oli Margareeta ennustaja. —
Jok' ainut hänen vihans uhriks tulkaa
Ja teidän hän ja Jumalan te kaikki!
(Poistuu.)
HASTINGS.
Kiroista noista karvani mun nousee.
RIVERS.
Mun myöskin. Kuinka saa hän olla irti?