GLOSTER.
Ma hänt' en moiti: kautta pyhän äidin
Hän kärsi liikaa vääryyttä, ja kadun,
Ett' osaks' siihen mullakin on syytä.
ELISABETH.
Ei mitään syytä mulla, tietääkseni.
GLOSTER.
Te siitä vääryydestä hyödyn saitte.
Erästä autoin liian tulisesti,
Hän sit' on muistamaan nyt liian kylmä.
Niin, Clarence, totta vie, sai kelpo palkan:
Lätissä vaivastaan on lihomassa; —
Sen Jumal' anteeks suokoon syyllisille!
RIVERS.
Hyveellist' on ja kristillistä aivan
Rukoilla vahingoittajainsa eestä.
GLOSTER.
Niin teen ma aina; (Syrjään.) viisaus sen käskee;
Kirous nyt vaan lankeis omaan päähän.
(Catesby tulee.)
CATESBY.
Teit', arvo rouva, majesteetti kutsuu;
Teit' armo, myös; ja teitä, jalot loordit.
ELISABETH.
Ma tulen, Catesby. — Seuraatteko, loordit?
RIVERS.
Me teidän tahtoanne noudatamme.
(Kaikki menevät paitsi Gloster.)