GLOSTER.
Teen pahan, ja siit' ensin itse huudan,
Sen tuhon, jota salaa valmistelin,
Sen raskahana muiden niskaan syydän.
Clarencea, jonk' autoin varmaan kätköön,
Ma itken moisten houkkioiden nähden
Kuin ovat Stanley, Hastings, Buckingham;
Sanon, että kuningatar puolueineen
Kuningast' ärsytteli veljeheni;
Sen uskovat he, kostoon yllytellen
Nyt Riversille, Vaughanille, Greylle;
Ma huokaan, viittaan raamattuun ja sanon:
Hyvällä Herra käskee pahaa kostaa.
Näin alastoman konnuuteni verhoks
Räsyä vanhaa pipliasta kiskon,
Pyhältä näyttäin piruimmillanikin.
(Kaksi murhamiestä tulee.)
Vait! Hiljaa! Tuossa ovat pyövelini. —
No, pojat uljaat, rohkeat ja reippaat,
Käsiksi käyttekö nyt tuohon toimeen?
1. MURHAAJA. Kyll', arvo herra; valtakirja vaan, Niin että sisään päästään hänen luokseen.
GLOSTER.
Hyvinpä harkittu! Se täss' on valmis.
(Antaa heille valtakirjan.)
Kun työ on tehty, menkää Crosby-placeen.
Mut liukkaat olkaa toimissanne, miehet,
Karaiskaa mieltänne; hänt' älkää kuulko;
Clarence on sulosuinen: sydämmenne
Vois heltyä, jos häntä kuuntelette,
1. MURHAAJA.
Ei hätää! Meill' ei mieli jaarituksiin;
Ei lörpäst' ole toimiin; kieltä emme
Me käyttää aio, kättä vaan, sen takaan.
GLOSTER.
Te vuodatatte myllynkiviä,
Kun narrin silmä tiukkuu kyyneleitä!
Ma pidän teistä, pojat; joutuun toimeen!
No, rientäkää!
1. MURHAAJA.
Kyll', armollinen herra.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.