CLARENCE.
Sa tehtäväsi teet; sua tottelemme.
GLOSTER.
Kuningattaren hylkiminä meidän
Totella täytyy. Jää hyvästi, veikko!
Kuninkaan luokse käyn; mit' ikään mulle
Toimeksi antanet, — niin, käske vaikka
Edwardin leskeä mun siskotella, —
Teen kaikki sinut vapauttaakseni.
Mut tämä veljeyden syvä loukka
Mua koskee syvemmin kuin aavistatkaan.
CLARENCE.
Niin, meit' ei kumpaakaan se miellyttäne.
GLOSTER.
Sun vankeuttasi ei kauan kestä;
Sun pelastan tai itse sijaas astun.
Siis mieltäs malta.
CLARENCE.
Täytyy. Hyvästi!
(Clarence, Brakenbury ja vartijat poistuvat.)
GLOSTER.
Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan,
Typerä, tuhma Clarence! — Niin sua säälin,
Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan,
Jos taivas lahjan meidän kädest' ottaa.
Ken tuossa? Äsken vapautettu Hastings?
(Hastings tulee.)
HASTINGS.
Hupaista huoment', armollinen herra!
GLOSTER.
Kamariherra hyvä, samaa teille.
No, tervetullut taaskin taivasalle.
Mut miltä loordin tuntui tyrmäss' olla?