ARKKIPIISPA.
Olivat viime yön Northamptonissa,
Ja Stony-Stratfordissa ensi yön,
Ja täällä huomenna tai toisena.
HERTTUATAR.
Sydämmestäni halaan nähdä prinssin;
Lie kasvanutkin viime näkemästä.
ELISABETH.
Ei kaiketikaan; York, mun poikani,
Mitassa, kuulen ma, jo hänet voittaa.
YORK.
Niin, äiti; mutta minä sit' en tahtois.
HERTTUATAR.
Kuin, nuori lanko? Hyväksihän kasvu.
YORK.
Näet, mummo, setä Rivers kerran sanoi,
Kun illasteltiin, kasvuss' että voitin
Jo veljeni; "niin", sanoi setä Gloster,
"On yrtti hento, mutta ruhka rento."
Sen jälkeen min' en tahdo joutuun kasvaa,
Kosk' yrtti viipyy, mutta ruhka rientää.
HERTTUATAR.
Ei, totta, sopinut se sananparsi
Hänehen, joka sovitti sen sinuun!
Hän oli pienest' alkain kurja raukka,
Niin pitkään, vitkaan kasvoi, että hänen
Pitäisi säännön mukaan olla hyvä.
ARKKIPIISPA.
Epäilemättä onkin, rouva hyvä.
HERTTUATAR.
Kenties, mut epäillä tok' äidin suokaa.
YORK.
Tuon hoksannut jos oisin, totta maarin,
Sill' oisin setä hyvää pistellyt
Ja vielä tuntuvammin kuin hän mua.