Lontoo. Toinen katu.
(Kuningas Henrik kuudennen ruumista kannetaan avonaisessa
arkussa; ylimyksiä vartioväkenä, tapparakeihäät kädessä;
Lady Anna surupuvussa.)
ANNA.
Alas, alas kunniakas taakkanne, —
Jos kunnian voi panna ruumisarkkuun —
Ett' itkeä ma saan ja valitella
Tuon hurskaan Lancasterin äkkisurmaa. —
Jääkylmä hahmo pyhän kuninkaan!
Sa, vaalas tuhka Lancasterin heimon!
Kuninkaan veren tähde veretön!
Mun salli esiin kutsua sun hahmos,
Ett' Anna raukan kuulet valitukset,
Edwardin, poikas lesken, poikas, jonka
Se käsi tappoi, joka nuo löi haavat.
Kah, noihin ikkunoihin, joista ulos
Elosi lähti, voidett' avutonta
Nyt poloisista silmistäni valaan: —
Kirottu käsi, joka nuo tek' aukot!
Kirottu sydänkin noin sydämmetön!
Kirottu veri, joka veres laski!
Viel' olkoon julmempi sen kurjan osa,
Ken surmas kautta meidät kurjiks saattoi,
Kuin mitä lukin, kyyn tai rupikonnan
Tai minkä myrkkylieron osaks soisin!
Jos lapsen saa hän, keskoinen se tulkoon
Ja epäsikiö ja rujoluoma,
Jok' inhottavall' epämuodollaan
Toivoisan äitinsäkin säikäyttää!
Isältään periköön se ilkeyden!
Ja jos se vaimon saa, niin tämä tulkoon
Polommaks vielä hänen kuoltuaan
Kuin minä nuoren mieheni ja sinun! —
Nyt Chertseyyn pyhä taakka tää; sen sinne
Paavalin kirkosta nyt hautaan viemme.
Kun väsytte, niin huotkaa; sill'aikaa
Ma ruumist' itken Henrik kuninkaan.
(Kantajat nostavat ruumisarkun maasta ja kulkevat eteenpäin.)
(Gloster tulee.)
GLOSTER.
Seis, kantajat, ja ruumis maahan pankaa!
ANNA.
Mik' ilkinoita tänne toi tuon lemmon
Ehkäämään pyhää rakkauden työtä?
GLOSTER.
No, ruumis maahan, konnat! Ken ei kuule,
Ma siitä, santta Paavali, teen ruumiin.
1. YLIMYS. Pois, arkun tieltä väistykää, mylord.
GLOSTER.
Hävytön koira! Seis, kun minä käsken!
Pois rinnoiltani pertuskasi siirrä,
Tai, kautta Paavalin, sun maahan paiskaan
Ja sinut survon, korska kerjäläinen!
(Kantajat laskevat arkun maahan.)