YORK.
Oi! Clarence sedän vihastunut haamu;
Hän siellä murhattiin, niin sanoo mummo.
PRINSSI.
Setiä kuolleita en minä pelkää.
GLOSTER.
Ja totta ette eläviäkään?
PRINSSI.
Ei, totta, elävissä pelkäämistä.
Mut tule, veli; mielin raskahin
Heit' aattelen, kun menen Toweriin.
(Torventoitaus. Prinssi, York, Hastings, kardinaali
ja seurue poistuvat.)
BUCKINGHAM.
Tuo pikku lörppä York, hän eikö vainen
Kavalan äidin liene yllyttämä
Noin ilkeästi teitä ilkkumaan?
GLOSTER.
On varmaan, varmaan. Vaarallinen poika,
Eloisa, uljas, näppärä ja viisas
Kiireestä kantapäähän niinkuin äiti!
BUCKINGHAM.
Jo kyllin siitä. — Tule tänne, Catesby;
Vakaasti vannoit aikehemme täyttää
Ja tarkoin salata, mit' ilmaisemme.
Sa tiedät, mistä matkall' oli puhe: —
Mit' arvelet sa? Ehkä helpostikin
Taipuisi William Hastings meidän tuumaan
Asettaa tämä jalo herttua
Tään kuulun saaren valtaistuimelle?
CATESBY.
Niin isän tähden prinssiä hän lempii,
Ett' ei niin mihin suostu häntä vastaan.
BUCKINGHAM.
Mut' mitä luulet Stanleyst'? Eikö hänkään?