OLIVIA.
Kuitenkin alotitte niin röyhkeästi. Ken olette ja mitä tahdotte?
VIOLA. Minussa ilmenevän röyhkeyden opin siitä tavasta, millä minut otettiin vastaan. Ken olen ja mitä tahdon, se on salaista kuin impeys: teidän kuulla, jumalallista, muiden kuulla, häväistystä.
OLIVIA. Jätä meidät yksiksemme. Tahdomme kuulla tuota jumalallista. (Maria menee.) No, herraseni, mikä on tekstinne?
VIOLA.
Armahin kaunotar, —
OLIVIA. Lohdullinen oppi, josta olisi paljon sanottavaa. Missä on tekstinne luettavana?
VIOLA.
Orsinon povessa.
OLIVIA.
Hänen povessaan! Ja missä hänen povensa luvussa?
VIOLA.
Vastatakseni kaavanmukaisesti: hänen sydämmensä ensimmäisessä.
OLIVIA.
Oi, sen olen lukenut; se on harhaoppia. Onko teillä muuta sanottavaa?
VIOLA.
Hyvä madonna, suokaa minun nähdä kasvonne.