HERRA ANTREAS.
En, totta totisesti, viivy täällä enää hetkeäkään.
HERRA TOPIAS.
Syysi, rakas myrkky, sano syysi.
FABIO.
Niin, syynne teidän pitää sanoa, herra Antreas.
HERRA ANTREAS. Näinhän sisarenne tyttären osoittavan enemmän suosiota herttuan passaripojalle, kuin mitä hän minulle milloinkaan on osoittanut; sen näin tuolla puutarhassa.
HERRA TOPIAS.
Näkikö hän silloin sinut, vanha poika? Sanoppa se.
HERRA ANTREAS.
Yhtä selvästi, kuin minä näen teidät tässä.
FABIO.
Sehän oli suora todistus hänen rakkaudestaan teihin.
HERRA ANTREAS.
Menkää hiiteen! Aiotteko minusta tehdä aasin?
FABIO.
Minä sen todistan lainmukaisesti, tajun ja järjen valalla.
HERRA TOPIAS.
Ja ne olivat valantehneitä jo ennenkuin Noak oli kipparina.