KUNINGAS.
Tunnetteko
Tään sormuksen? Se viimeks oli hällä.
DIANA.
Tuon minä hälle vuodevieress' annoin.
KUNINGAS.
Siis valhett' on, ett' ikkunasta hälle
Se heitettiin.
DIANA.
On totta mitä sanon.
(Parolles tulee, palvelijan saattamana.)
BERTRAM.
Ma tunnustan, ett' oli sormus hänen.
KUNINGAS.
Pahasti horjut; höyhentäkin säikyt. —
Tuo sekö, josta puhuitte?
DIANA.
Niin, armo.
KUNINGAS.
No, puhu, mies, mut, kuule, puhu totta
Äläkä herras suuttumusta pelkää —
Sen kyllä torjun, vilpitön jos olet —:
Mitä tiedät hänestä ja tytöstä?
PAROLLES. Teidän majesteettinne armollisella luvalla, minun herrani on aina ollut kunniallinen herrasmies. Tosin hänellä on ollut kujeita, niinkuin herrasmiehillä aina.