PAROLLES.
Tiedän maarin enemmänkin kuin mitä sanoa tahdon.
KUNINGAS.
Siis etkö aio sanoa kaikkea, mitä tiedät?
PAROLLES. Kyllä, teidän majesteettinne luvalla. Olin, niinkuin sanoin, heidän konttimiehenään; mutta vielä enemmän: hän rakasti tyttöä, olipa totta puhuen, oikein hullaantunut häneen ja puhui saatanasta ja helvetistä ja raivottarista ja tiesi mistä. Olin heidän kanssaan siihen aikaan niin likeisissä väleissä, että tiesin heidän maata-menonsa ja muut vehkeensä, niinkuin senkin, että hän lupasi naida tytön, ja muitakin asioita, joista minut paha perisi, jos niistä puhuisin; siis en puhu mitä tiedän.
KUNINGAS.
Olet jo kaikki puhunut, jos et vielä ehkä voi sanoa, että ovat naineet.
Mutta sinä olet vähän kettumainen todistaja; mene siis tiehesi. —
Tuo sormus oli teidän, niinkö?
DIANA.
Niin.
KUNINGAS.
Mist' ostitte, tai mistä saitte sen?
DIANA.
En sitä saanut enkä ostanut.
KUNINGAS.
Kelt' olitte sen lainannut?
DIANA.
En keltään.
KUNINGAS.
No mistä sitten löytänyt?