KREIVINNA.
Hyvä.
NARRI. Ei, armollinen rouva, ei ole hyvä, että olen köyhä, vaikka moni rikas joutuukin kadotukseen. Mutta jos, armollinen rouva, sallitte minun mennä naimisiin, niin Elsa, se tyttöni, ja minä kyllä koettaisimme hinastella eteenpäin.
KREIVINNA.
Aiotko siis väkisinkin ruveta kerjäämään?
NARRI.
Niin, kerjäisin tässä asiassa teidän suostumustanne.
KREIVINNA.
Missä asiassa?
NARRI. He, Elsan asiassa ja omassani. Virka ei mene perinnöksi, ja luulen, etten ennen saa Jumalan siunausta kuin saan henkiperillisiä, sillä sanotaan, että lapset ovat siunaukseksi.
KREIVINNA.
Mutta sano syy, miksi tahdot mennä naimisiin.
NARRI. Armollinen rouva, ruumis-parka sitä kaipaa; liha minua siihen ajaa, ja jota piru ajaa, sen täytyy mennä.
KREIVINNA.
Siinäkö kaikki teidän armonne syyt?
NARRI.
Onhan mulla muita, pyhiäkin syitä, niinkuin asiat nyt ovat.