LAFEU (polvistuen).
Anteeksi sanomalleni ja mulle!
KUNINGAS.
Saat palkkas; nouse!
LAFEU.
Tässä mies siis seisoo.
Jok' anteen osti itselleen. Jos tekin
Mult' anteeks polvillanne anoisitte,
Ja nousisitte näin mun käskystäni!
KUNINGAS.
Niin, jospa niin! Pääs silloin löisin puhki
Ja sitten sulta anteeks pyytäisin.
LAFEU.
Ei osunut! Mut asiaani nyt:
Te tahdotteko päästä taudistanne?
KUNINGAS.
En.
LAFEU.
Kuningas repo, eikö marjat kelpaa?
Oo, kyllä kauniit marjat kelpais, jos
Vain repo niihin yltäis! Parantajan
Min' olen nähnyt, joka kiveen hengen
Vois puhaltaa ja vuoret liikuttaa
Ja panna teidät polskaa hyppimään
Tulisin innoin; hänen koskennastaan
Kuningas Pipin nousis haudastaan,
Ja kynään tarttuis Kaarle Suur' ja hälle
Tekisi lempirunon.
KUNINGAS.
Kelle hälle?
LAFEU.
He, tohtorille. Haluttaako nähdä,
Niin tääll' on tyttö. Kautta kunniani —
Jos tähän leikkipuheeseen saan liitää
Vakavan sanan — puhuttelin naista,
Jonk' äly, suku, ikä, toimi, luonne
Mua ihmetytti enemmän kuin myöntää
Ma kehtaan. Tahdotteko häntä nähdä —
Sit' anoo hän — ja kuulla asiansa?
Mua sitten jouten naurakaa.
KUNINGAS.
Lafeu,
Tuo sisään ihme tuo, jott' ihmetellä
Saan kanssasi tai ihmeestäs sun päästää,
Kun ihmettelen, mistä sait sen ihmeen.