Toinen kohtaus.
Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
(Kreivinna ja narri tulevat.)
KREIVINNA.
Tule, poika; tahdon nyt koetella, miten olet tavoille opetettu.
NARRI. Ja tulette näkemään, että olen tavallaan hyvästi apetettu, mutta huonosti opetettu. Mutta hoviinhan vain olenkin menossa.
KREIVINNA. Hoviin vain! Millaista paikkaa havittelet, kun hovista puhut noin halveksien? Vai hoviin vain!
NARRI. Niin, teidän armonne, se, jolle Jumala on vain vähänkin käytöstapoja lahjoittanut, voi niitä helposti hovissa viljellä. Joka ei osaa kaapaista jalkaansa, nostaa lakkiaan, suudella kättään ja olla tyhjän puhuja, sillä ei ole jalkaa, kättä, suuta eikä lakkia; ja toden totta, akuraatisti puhuen, sellainen mies ei sovi hoviin. Mutta, mitä minuun tulee, niin minulla on vastaus, joka soveltuu kaikkiin.
KREIVINNA.
Sepä äveriäs vastaus, joka sopii kaikkiin kysymyksiin.
NARRI. Se on niinkuin parturin tuoli, joka on kaikkia periä varten, kapeita, leveitä, laihoja, lihavia, kaikkia vain.
KREIVINNA.
Niinkö vastauksesi sopii kaikkiin kysymyksiin?
NARRI. Niinkuin kolikko juttuherran kouraan, niinkuin Ranskan kruunu silkki-aljulle, niinkuin Marin kaislasormus[5] Mikon etusormeen, niinkuin pannukakku laskiaistiistaihin, niinkuin maurilaistanssi[6] vappuun, niinkuin naula reikäänsä, niinkuin sarvet sarvipäähän, niinkuin äkäinen akka toraiselle miehelle, niinkuin nunnan suu munkin huuliin, niin, niinkuin makkarukset suoleen.